11.08.2011 Sakkola-juhlassa ennätysyleisö

Sakkolalaisten juhlapäivä aloitettiin messulla Punkalaitumen kirkossa. Kirkonmenojen jälkeen seppelepartiot suorittivat kunniakäynnin niin sankarihaudalla kuin Karjalaan jääneiden muistomerkilläkin.

Ennen liikuntahallin pääjuhlaa ruokailtiin Yhteiskoulun ruokalassa sekä julkistettiin Sakkola Säätiön kokoama Riiskan kyläkirja.

Yhdeksättä kertaa Punkalaitumella järjestettyihin Sakkola-juhliin vieraat lausui tervetulleeksi juhlan järjestelyistä vastanneen Punkalaitumen Karjalaiset ry:n puheenjohtaja Yrjö Pitkänen. – Karjalainen heimoväki on halunnut vuodesta toiseen kokoontua yhteen. Uskon tämän yhteenkuuluvuuden tunteen jatkuvan edelleen, sillä Karjala elää yhä sydämissämme.

Maahanmuuttajana kotimaassa

Juhlapuheen pitänyt kauppaneuvos Markku Nihti otti puheensa lähtökohdaksi ajatuksen ”Maahanmuuttajana kotimaassa”. Nihtien suku eli Sakkolan Ojaniemessä Suvannon rannalla yli 400 vuotta kunnes toisen maailmansodan melskeet heittivät perheen Saarijärven kautta Punkalaitumelle.

– Synnyin evakkoreissulla Saarijärven kunnansairaalassa syyskuussa 1945 viisilapsiseen perheeseen kuopukseksi ja muutto Koskioisille tuli jo vauvaikäisenä. Varhaislapsuudessa pyhäkoulua lukuun ottamatta leikimme vain muiden karjalaislasten kanssa eli kontaktit kantaväestöön olivat aika rajalliset.

Nihtin eloisa puhe herätti useita naurunhörähdyksiä yleisössä. Hän muisteli mm. ensimmäistä kosketustaan kantaväestöön näin. – Varsinainen järkytys vapaan lapsuuden jälkeen oli sitten Koskioisten alakansakoulun aloitus syyskuun alussa 1952. Se merkitsi kovaa kuria ja vapauden menetystä. Lisäksi piti opetella ymmärtämään kahta uutta kieltä: kirjakieltä ja Punkalaitumen murretta.

Markku Nihtin mukaan karjalaiset toivat paitsi uutta verta myös monenlaista toimeliaisuutta Suomen sydänmaille. – Tämä ilmiö näkyi mielestäni erityisen selvästi sodan jälkeisenä nuorisoseurojen toiminnan huimana vilkastumisena siirtolaisnuorison ansiosta 50-ja 60-luvuilla. Tästä nuorison aktiivisesta yhteiselosta yli heimorajojen seurasi sitten tietenkin ystävystymisiä, rakkaussuhteita ja monien mielestä epäsovinnaisia seka-avioliittoja karjalaisten ja kantaväestön välille. Kulttuurieroista huolimatta itäisen ja läntisen geeniperimän yhdistelmä tuotti aivan erinomaista jälkikasvua. Läntistä nuukuutta, juroutta, ahkeruutta ja tosikkomaisuutta pehmensivät itäinen iloisuus, vilkkaus, huumori ja ”kyl myös täst selvitää”-henki.

– Näkemykseni on myös, että mikäli talvi- ja jatkosota olisi voitu välttää ja vanhat Tarton rauhan rajat säilyttää, niin Pietari–Viipuri–Helsinki-talousalue kukoistaisi ja olisi Pohjois-Euroopan talouden ja kulttuurin keskittymä. Kun aikaa ei kuitenkaan voida kääntää taaksepäin ,meidän on vain todettava, että siirtokarjalaisten sisäinen maahanmuutto ja nopea sulautuminen uuteen elinympäristöön on ainutlaatuinen kansallinen suururakka, jolle ei löydy maailmalta vertaa. Se saatiin toteutettua yhden sukupolven kovalla työllä ilman pakolaisleirejä, heimosotia tai vakavia kansallisia ristiriitoja.

Kaikkien kovien kokemusten jälkeen karjalaisilla on Nihtin mukaan oikeus olla ylpeitä karjalaisesta kulttuurista ja perinteistä. – Sakkolan pellot, metsät, järvet ja joet ovat nyt vieraissa käsissä mutta karjalaisuus elää sydämissämme, eikä sitä voi mikään mahti ottaa pois. Vuosittaiset Sakkola-juhlat ovat oiva esimerkki tämän perinteen vaalimisesta.

Tervehdyksiä ja palkitsemisia

Sakkola-juhlan viralliseen ohjelmaan kuuluivat myös erilaiset tervehdykset. Sakkola Säätiön puheenjohtaja, kotiseutuneuvos Hannu Turkkinen lastasi Punkalaitumen Karjalaiset ry:n puheenjohtaja Yrjö Pitkäsen käsivarsille kaikki tähän mennessä julkaistut Sakkolan kyläkirjat kiitokseksi juhlan järjestelyistä.

Lisäksi Turkkinen ojensi kauppaneuvos Markku Nihtille sekä pastori Veli-Matti Karolle Sakkola Säätiön viirit.

Seurakunnan tervehdyksen juhlaan toi Veli-Matti Karo ja Punkalaitumen kunnan hallituksen puheenjohtaja Ari Poutala. – Ilman karjalaisia Punkalaidun ei olisi sellainen, kuin se nykyään on. Te olette tuoneet tänne iloisuutta, avoimuutta, inhimillisyyttä sekä monenlaista vireyttä, Poutala kiitteli.

Karjalaseurojen Tampereen piirin tervehdyksen lausui puheenjohtaja Tuomo Nenonen. – Tänä kesänä piirin alueella on järjestetty viidet kesäjuhlat ja jokaisessa niissä on ollut ennätysmäärä yleisöä. Karjalaisuus elää ja voi hyvin.

Urjalan Karjalaisten puolesta juhlakansaa tervehti Seppo Pirhonen ja ensi vuonna pitäjäjuhlan järjestävän Lempäälän Karjalaseuran puolesta vieraat Lempäälään toivotti tervetulleeksi Eero Pilviniemi.

Myanmarilaisten ohjelma säväytti

Liikuntahallilla nähtiin ja kuultiin monenlaista kevyempääkin ohjelmaa. Naiskuoro Pihlajanmarjat esiintyi Marju Pihlajamaan johdolla ja Anni Uusi-Kuitin säestyksellä. Lausuntaa esitti Maire Saarinen, jonka äiti oli tunnettu runoilija Anna Lamppu. Salon Sakkolan tyttöjen ”Nasulassa” esitys nauratti yleisöä menevyydellään.

Erityisesti juhlayleisöä säväytti Punkalaitumelle pakolaisina tulleiden myanmarilaisnuorten lauluesitys. He lauloivat omasta kauniista kotiseudustaan ja kaipauksestaan sinne.

– Toivon, että myanmarilaiset voisivat joskus palata rakkaalle kotiseudulleen. Tätä mahdollisuutta meille karjalaisille ei suotu, totesi juhlan päätössanat lausunut Pekka Karppanen.