11.08.2011 Trilogialle vauhdikas päätös
Kristiina Tagelblad (Maria Kultanen) ei osaa suhtautua asiaan kuuluvalla vakavuudelle Päivi Hassanin (Sanna Hietanen), isänsä Hans-Jörgenin (Pekka Koivula) ja Leinon Hillevin (Satu Kelkka-Suolaniemi) palaveriin.
Vironkankaan Kesäteatterin pari vuotta sitten ns. keskusviheriöltä alkanut Ihanan keskellä-trilogia saa päätöksensä tämän viikon aikana KokkonKodalla esitettävässä näytelmässä ”Kompuutterit sohloo ja panjot soi”. Kenraaliharjoituksen perusteella näytelmää voi suositella varauksetta.
”Kompuutterit sohloo ja panjot soi” -näytelmässä seurataan keskusviheriöltä alkunsa saanutta Hassan ali Hassanin (Heikki Nieminen) biopolttolaitoksen viimeisimmän rakennusvaiheen päätöshetkiä. Punkalaidun on saamassa hybridibioenergialaitoksen. Oikein elinkeinoministeri Pekka Makkarainen (näytelmän ohjaaja ja käsikirjoittaja Aki Mikkola) on tulossa sitä vihkimään.
Tarinan keskiössä on viime vuoden tapaan bioenergialaitoksen kolmannen kerroksen näköalaravintola, jota pitää Hassanin vaimo Päivi (Sanna Hietanen) apunaan Leinon Hillevi (Satu Kelkka-Suolaniemi). Kuvioissa pyörii myös Hans-Jörgen Tagelblad (Pekka Koivula) tyttärensä Kristiinan (Maria Kultanen) kanssa. Myös venäläiset Ljudmila Harasova (Leena Männistö) ja Vasili Harasov (Jussi Poutala) tuovat lisäväriä kahvilaan, samoin ”Limperin” lapsen äiti Ulla-Riitta Rantanen (Minna Uusitalo). Uutena tarjoilijahahmona on Karoliina Hepander (Aino Heikkilä).
Kahvilan kanta-asiakkaina ovat Yrjö ”Pystykorva” Kärenlampi (Kalervo Loponen), Armas ”Limperi” Lindberg (Pertti Pälä), Mikko ”Ponu-Mikko” Ruupanperä (Simo Takku) ja Taisto ”Kauppuri” Myllymäki (Tapani Henttinen). Nämä Punkalaitumen murretta puhuvat kantaväestön isäntämiehet saivat jo viime kesänä aikaan monet naurut, sama linja jatkuu edelleen.
Näytelmän ohjannut ja käsikirjoittanut Aki Mikkola on viime talven harjoituksissa saanut joukkonsa melko mukavaan iskuun. Roolihahmoja on syvennetty ja eri roolien painotuksia muutettu viime kesästä. Huumoriaan näytelmä ammentaa Punkalaitumen murteesta, sen sanonnoista ja sukkeluuksista mutta myös tilannekomiikasta, joka toisella puoliajalla yltää suorastaan hulvattomiin mittoihin.
Vaikka onnistunut näytelmä on monen tekijän ja koko näyttelijäjoukon yhteinen ponnistus, nousevat etenkin Simo Takku ja Pertti Pälä esiin oivana parivaljakkona. Vauhtia näyttämöllä pitää myös Kalervo Loponen. Maria Kultasen kapinoiva Kristiina on onnistunut tulkinta, jolle on kirjoitettu varsinkin ensimmäiseen näytökseen roisiakin tekstiä. Maria tulkitsee senkin erittäin uskottavalla tavalla.
Musiikkipuolesta vastaavat tällä kertaa Ida Riitingin esittämä Ida Ruupanperä ja häntä harmonikalla säestävä Janina Pirttimäki.
Tarinan loppu
Näytelmän ohjaajan Aki Mikkolan mukaan biolaitoksen ympärille rakentunut trilogia päättyy ”Kompuutterit sohloo ja panjot soi” näytelmään. Juonellisesti kenraaliharjoituksen jälkeen monia asioita jää avoimeksi, mutta se lienee tarkoituskin.
– Kesäteatteria Vironkankaalla jatketaan ensi kesänäkin mutta jotta joukko kehittyisi edelleen, on edessä uuden näytelmän etsintä. Ehkä ohjelmistoon tulee joku jo aiemmin kesäteattereissa esitetty kappale, se antaisi näyttelijöille mahdollisuuden uusien roolien omaksumiseen, pohtii Mikkola.