13.10.2011 Maukasta, kevyttä ja kaunista

Seurakuntatalon keittiössä olikin käynyt hyörinä jo aamuvarhaisella, koska martat olivat keittäneet 13 erilaista puuroa sekä kolmen sorttista marjakeittoa yleisön maisteltaviksi.

Tosin ihan kaikkia puuroja ei aamutuimiin ollut laitettu kattiloihin porisemaan. Alli Hynnä oli aloittanut uutispuuron keittämisen jo edeltävänä iltana kotona. – Tämä on nyt kolmas vuosi peräkkäin kun nämä museon uutispuurojauhot on jauhettu meidän omista rukiista. Saas nähdä kuinka ensi vuonna käy.

Rukiisen uutispuuron lisäksi toinen vähän enemmän vaivaa vaativa puuro oli Liisa Huuskan keittämä peruna- eli Inkoon eli pastanttipuuro. – Inkoon puuro on uusmaalainen maakuntaruoka. Siinä on perunaa sekä ohra- ja ruisjauhoja. Keittämisen kanssa pitää olla tarkkana, ettei puuro kovetu.

Liisa Huuska pyöritti toisessakin kattilassa perunapohjoista herkkua, perunaryynipuuroa, jonka pikkupojat ovat heillä ristineet ”sammakonkutupuuroksi” sen ulkonäön mukaan.

Marjatta Naskali oli tehnyt ison kulhollisen tuorepuuroa. – Tämä puolukka-ruishiutale-piimäpuuro on tehty Martta-lehden ohjeen mukaan. Laiton sen eilen illalla turpoamaan eli sekoitin piimään ruishiutaleet, puolukat sekä fariinisokeria. Puuro on kauniinväristä ja hyvin säilyvää.

Toinen helppotekoinen puuro oli Raili Grannin suosikkipuuro, veteen keitetty taateli-hiutalepuuro.

Väriä puuropöytään toivat punaisensävyiset kiisselit, joita oli tehty yhdistelemällä mansikoita, mustikoita, vadelmia, aronioita, punaherukoita ja puolukoita. Myös puuroista sai silmänruokaa, sillä esimerkiksi appelsiinimehupohjaan vispattuun kauramannapuuroon oli sekoitettu pussillinen aprikooseja, jotka tekivät siitä keltaisen ja raikkaan.

Syö, muttei keitä

– Kaikki nämä hyviä ovat, vaikken enää tiedä, että mikä mitäkin puuroa on, sortit kun menivät sekaisin tässä lautasella, sanoo Tauno Nieminen.

Hän on ollut joka kerta marttojen puuroja syömässä ja tulee vastakin. – Veisin Sirkalle kotiin maistiaisia, mutta epäilen, ettei tänäkään vuonna jää yhtään puuroa yli, niin paljon täällä on väkeä. Purkin otin kuitenkin varoiksi mukaan.

Niemisen huushollissa ovat puuroasiat järjestyksessä: Sirkka keittää ja Tauno syö. – En ole ikinä keittänyt puuroa, lohisoppaa kylläkin.

Myös kiisseleitä Niemisellä syödään pitkin vuotta, varsinkin mustikoista ja herukoista tehtyjä. Tauno Nieminen kehaisee, että heidän taloyhtiössään on todella hyvä kellari, siellä itse keitetyt mehut säilyvät niin juotavaksi kuin kiisseleihinkin.