15.09.2011 Juttu jatkuu ”jatkoriparilla”
Marjatta, Tuula, Marjatta, Sirkka, Maisa, Ulla ja Marja kohottivat maljan puolen vuosisadan takaisten rippikoulumuistojen kunniaksi.
Punkalaitumen Yhteiskoulun rippityttöjen ryhmä vuodelta 1959 ei tyytynyt pelkästään puolitoista vuotta sitten seurakuntatalolla järjestettyyn rippikoululaisten kokoontumiseen, vaan aloitti säännölliset ”jatkoriparit”. Kuudetta kertaa kokoonnuttiin Marja ja Kari Kirkko-Jaakkolan mökillä Vehkajärvellä.
– Idean ”jälkirippikoululle” saimme seurakunnan järjestämässä tilaisuudessa. Tulimme sieltä tänne mökille jatkoille. Siitä kaikki lähti, kertoo tapaamista emännöinyt Marja Kirkko-Jaakkola (o.s. Kankaanpää).
– Harvoissa seurakunnissa näitä tapaamisia järjestetään. On hienoa, että Punkalaitumella 50 ja 60 vuotta sitten ripille päässeiden kokoontumisista on tullut perinne, kehaisee Marjatta Raittinen (o.s. Rautalin).
Samaa mieltä on Sirkka Levomäki (o.s. Haapaniemi). – Ihmisille kannattaisi mainostaa, että muutkin alkaisivat kokoontua säännöllisemmin. Meillä on joka kerta ollut niin mukavaa.
Kirkko-Jaakkolan, Raittisen ja Levomäen lisäksi ”jatkorippikouluun” osallistuivat tällä kertaa Ulla Ranne (o.s. Matoniemi), Maisa Tokkari (o.s. Tähtinen), Marjatta Siuko (o.s. Pietilä) ja Tuula Tervamäki (o.s. Lehtimäki). Elämä on kuljettanut naisia eri puolille Eurooppaa. Kirkko-Jaakkola on asunut Saksassa jo 42 vuotta ja Tokkari Ruotsissa liki puoli vuosisataa. – 60-luvulla lähdettiin leipää hakemaan kaukaakin. Muutamat harvat löysivät onnensa täältä Punkalaitumelta, tuumii Marja Kirkko-Jaakkola.
– Minä en päässyt kuin kilometrin päähän kotoa, naurahtaa Marjatta Siuko rippisisaren sanoille.
Itse rippikouluaikaa 51 vuotta sitten naiset muistelevat hymyssä suin. – Rippikoulua piti Ville Turunen, joka oli muuttamassa Pöytyälle. Hän halusi konfirmoida meidät ennen lähtöään ja niinpä koulua oli vain pari-kolme kertaa ja ripille päästiin 19. joulukuuta 1959, kertaa Marja Kirkko-Jaakkola.
– Eipäs, kun 20. joulukuuta. Kummitätini on kirjoittanut sen päivän virsikirjaani, korjaa Tuula Tervamäki. Hetken tuumailun jälkeen ripille pääsyn päiväksi päätetään Tervamäen ehdotus.
1950-luvun lopulla moraalikäsitykset poikkesivat melkoisesti nykyisistä. – Televisio oli silloin lyömässä itsensä läpi. Teija Sopanen oli kuuluttaja ja Ville Turunen ei tykännyt siitä ollenkaan. Se hymyily oli kai jotenkin syntistä, naurahtaa Ulla Ranne.