7.7.2011 Ypäjällä järjestettiin ratsastuksen sm-kilpailut - Anniina Korhonen sijoittui neljänneksi

– Koulukokeen jälkeen olimme kilpailussa viimeisiä, sillä Digger hermostui suorituksemme aikana. Rataesteet sen sijaan sujuivat huomattavasti paremmin. Diggerin vahvin puoli on selvästi maastoesteet, sillä niiden ansiosta me nousimme neljänsiksi, kertoo Anniina Korhonen suorituksesta sm-kilpailuissa.

Korhonen kuvailee Ypäjän maastoesterataa mutkikkaaksi radaksi, jossa jokaiselle tulee aikavirheitä. Hänen ja Diggerin aika maastoradalla oli kilpailun toiseksi paras.

Tällä kaudella ylempään sarjaan

Ypäjän kilpailut olivat Anniina Korhoselle ensimmäiset sm-kilpailut. Aikaisempina kahtena kautena hän on ratsastanut CIC*-luokassa eli yhden tähden luokassa. Tällä kaudella hän siirtyi CNC**-luokkaan – erona yhden tähden luokkaan ovat muun muassa huomattavasti vaativammat maasto- ja koulupuoli sekä aiempaa korkeammat esteet.

– Kahden tähden kilpailuja järjestetään Suomessa todella vähän, ja sen vuoksi minun pitää lähteä syksyllä Diggerin kanssa joko Saksaan tai Ruotsiin kilpailuihin, harmittelee Korhonen.

Hevostaan Diggeriä Anniina kuvailee kokeneeksi ja etenkin maastossa hyväksi hevoseksi, jolta tosin löytyy luonnetta.

– Ostin Diggerin kaksi ja puoli vuotta sitten Saksasta. Nyt tuntuu, että olemme päässeet hevosen kanssa yhteisymmärrykseen. Vaikka kilpailuissa hevosesta löytyy luonnetta, on se helppo hoidettava.

Mukana maajoukkueessa

Anniina Korhonen on nyt toista kautta mukana Suomen Ratsastajaliiton maajoukkueessa. Tänä vuonna hänet valittiin maajoukkueeseen kilpailutulosten perusteella – hänen ei siis tarvinnut suorittaa erillistä koetta. Maajoukkueessa häntä ovat valmentaneet Seppo Laine sekä Piia Pantsu.

– Talvikuukausina meillä on joka kuukausi muutaman päivän valmennusleirejä. Maajoukkueeseen kuulumisesta on todellista hyötyä ratsastajalle, sillä leireillä ollessa valmennus ei maksa, joudumme maksamaan vain majoituksen itse. Jos lähtee ulkomaille kilpailemaan, valmentaja lähtee mukaan.

– Suomen maajoukkueeseen kuuluu noin kolmisenkymmentä ratsastajaa, Anniina Korhonen kertoo.

Tukijoukkoja tarvitaan

– Olenkin hyvin kiitollinen työnantajalleni, sillä hän ymmärtää harrastustani ja antaa minulle vapaata töistä valmennusleirien sekä kisamatkojen ajaksi, kiittelee Anniina.

– Lisäksi ilman vanhempieni sekä Metsärannan Lihan ja Kaskenoja Oy:n sponsoritukea tämä kaikki ei olisi mahdollista, hän jatkaa.

Haaveissa Anniina Korhosella on toinen, hieman nuorempi hevonen, jotta hän voisi kehittää itseään ratsastajana.

– Kilparatsastajalle olisi hyvä, jos olisi kaksi hevosta. Jossain vaiheessa minun pitää myydä Digger ja ostaa sitä parempi hevonen, jotta voin menestyä korkeammissa luokissa, toteaa Korhonen.