– Vanhushuollossa huutava tilan ahtaus
Kari Erkkilä on seurannut äitinsä hoitajana Punkalaitumen vanhushuoltoa jo useita vuosia. Hänen mielestään hoito on erinomaista mutta tilojen ahtaus lähes kroonista.
Oriniemessä asuva maanviljelijä Kari Erkkilä ei ole mies, joka valittaa turhasta. Hän ei ole myöskään tyyppi, joka viihtyy julkisuuden valokeilassa lausuntoja ja kommentteja jaellen, ei edes paikallisesti. Yhdeksän vuoden ajan iäkästä äitiään hoitaneena ja Punkalaitumen vanhushuollon kanssa tekemisissä olleena hän kuitenkin kävelee lehden toimitukseen ja ”nostaa kissan pöydälle”: – Punkalaitumen vanhushuollossa tilojen ahtaus synnyttää kestämättömän tilanteen.
Kari Erkkilä kuljettaa 83-vuotiaan äitinsä kahden viikon välein intervallijaksolle vanhainkoti Hilmaan ja Mattiin. – Kaisankotiin äiti on jonottanut neljä vuotta mutta sinne ei pääse, koska vaihtuvuutta ei ole.
Vakituisen hoitopaikan puuttuminen on tehnyt Erkkilästä äitinsä hoitajan 23 tunniksi ja 55 minuutiksi vuorokaudessa. – Kotihoito poikkeaa päivittäin viideksi minuutiksi katsomaan, että äiti on hengissä. Iltapäivystystä ei sielläkään ole, joten jos lähden illalla jonnekin, on kotona oltava puoli yhdeksältä katsomassa, että äiti pääsee turvallisesti sänkyyn.
– Omaishoitajan titteliä en halua ottaa. En ole niiden muutaman kympin perään, jotka siitä työstä maksetaan, Erkkilä sanoo.
Hoito fantastista, lisätilaa tarvitaan
Erkkilän mielestä ongelmat alkoivat vanhushuollon siirtyessä Saspen hoitoon. – Aiemmin intervallipaikka oli Kaisankodilla, jossa olikin mukavan kodinomaista. Saspeen siirtymisen myötä paikka vaihtui vanhainkotiin. Siellä kaksi vanhusta asuu pienessä, yhdelle hengelle tarkoitetussa huoneessa. Sänkyjen väliin jää metrin käytävä, jolla on usein vielä kaksi rollaattoria. Kaappitila on mitoitettu yhden hengen tarpeisiin. Tilan ahtaus on huutava.
– Vanhainkoti on nähdäkseni ääriään myöten täynnä. Intervallipaikatkin on buukattu jouluun asti. Vapautuvat vakituiset paikat joudutaan täyttämään tarveharkintaisesti Saspen vuodeosastoilta. Mitähän tehdään sitten, kun suuret ikäluokat tulevat vanhainkoti-ikään, Kari Erkkilä kysyy.
Vaikka Kari Erkkilä esittää kitkeriä kommentteja vanhushuollon tiloista, saavat vanhainkodin hoitajat häneltä tunnustuksen ”fantastisesta” työstä.
– Hoidossa ei ole kritisoitavaa. Päinvastoin ihmettelen, että hoitajat jaksavat niissä olosuhteissa olla vanhuksia kohtaan iloisia ja kannustavia.
Hänen mielestään Punkalaitumella vanhushuollon saattamiseksi tiloiltaan säädylliseen kuntoon ainoa ratkaisu on vanhainkodin laajentaminen. – Nykyisen vanhainkodin osalta laskelmat ovat pettäneet. Paikkamäärä ei yksinkertaisesti kata tarvetta, vaikka rakentamisvaiheessa niin vakuuteltiinkin. Nyt meillä on komea monumentti, jossa on kyllä paljon kulmia mutta vanhukset eivät niitä katsele eivätkä tarvitse.
– Tällaisessa kunnassa perusasiat on saatava muutenkin kuntoon ennen kuin aletaan tehdä uusia kuntaliitoksia. Huittinen tai Sastamala eivät lisätiloja vanhuksille tule meille rakentamaan, Erkkilä pamauttaa.
– Kunnanisät eivät korviaan ”kroppauta”
Erkkilä kertoo yrittäneensä nostaa ongelmaa esiin myös kunnan virkamiesjohdon ja päättäjien suuntaan. Tulokset ovat olleet laihoja. – Virallinen kanta ”yläpäässä” on, että kaikki on kunnossa.
– Tuntuu siltä, että nyt kun vanhushuolto saatiin siirrettyä Saspelle, ei kunnanisien tarvitse ongelmille korviaan ”kroppauttaa”. Minun mielestäni asia on kuitenkin myös kunnan vastuulla.
Hän heittääkin haasteen kunnanvaltuutettujen suuntaan. – Menkää katsomaan paikan päälle ja miettikää, miltä tuntuisi itse maata täysjärkisenä niin ahtaissa tiloissa.
Erkkilän huoliin on annettu myös neuvoja, joita hänen on vaikea sulattaa. – Johtavien viranhaltijoiden suulla on annettu sellainenkin ohje, että äiti olisi jätettävä heitteille. Sitten kyllä hoitopaikka kuulemma järjestyisi.
– Tuskaisimpina hetkinä olen ajatellut, että kai se äiti pitää viedä kunnanjohtajan huoneeseen päiviksi. Siellä olisi joku perään katsoja, Kari Erkkilä naurahtaa mutta ei iloisesti, vaan väsyneenä. Saattaapa äänessä kuulla pientä katkeruutta ja kyllästymistäkin.