”Länkkärinä” Kiinassa

Jari Kultanen pääsi tutustumaan Kiinaan ja kiinalaiseen elämänmenoon läheltä toimiessaan toijalalaisen Elcster Oy:n iskukuumennetun maidon pakkauksia valmistavan monikerrosmuovitehtaan johtajana Tianjinin erityiskehitysalueella (Tianzing Economic and Development Area, TEDA) lähellä Pekingiä. Kaksi vuotta kestänyt reissu päättyi elokuun puolivälissä.

– Teda on tavallaan Pekingin satamakaupunki. Alueella toimii nelisentuhatta ulkomaista yritystä, kuten Airbus, Motorola ja Toyota. Suomalaisia ei Tianzingissä juuri ollut, vaikka alue oli muuten kansainvälistä. Omalla työpaikalla olin ainoa ”länkkäri” ja englantia tehtaassa taisi puhua ainoastaan kolme ihmistä, Jari kertoo.

Teda on hänen mukaansa ”parasta Kiinaa”, maan kehittyneintä aluetta. – Sen näkee mm. asuntojen hinnoista, jotka ovat aivan länsimaisella tasolla. Muutenkin olosuhteet siellä olivat paljon, paljon paremmat, mitä yleisesti luullaan.

Nuudelin valmistustaito tuliaisina

Jari Kultanen sanoo, ettei koe olevansa erityinen kulinaristi mutta ensimmäisenä keskustelu kääntyy silti kiinalaiseen ruokakulttuuriin. Siihen mies on selvästi ihastunut.

– Kiinalainen ruoka on mielestäni länsimaista ruokaa parempaa. Siinä käytetään tuoreita aineksia. Mausteisuuskin on väärä olettamus.

– Kiinalaiset käyttävät ruoan raaka-aineet tarkkaan hyväksi. Esimerkiksi kanasta ja possusta syödään lähes kaikki jalkoja ja sorkkia myöten. He nauravatkin meitä ”länkkäreitä”, kun syömme kanasta vain kuivimman osan eli rintaleikkeen. Heille suurinta herkkua kanasta on sen kaula.

Ruoka-aineiden hinnoissa oli eroja. – Kiinalainen tapa hinnoitella on se, että myydään mitä hyvänsä, on hintaa halvasta kalliiseen. Porsaanliha oli kallista, samoin kahvi. Puolen kilon paketti maksoi peräti kuusi euroa. Myös maito oli kalliimpaa kuin Suomessa.

Ravintolassa ”länkkäri” saattoi silti syödä edullisesti. – Viidellä eurolla sai oikein hyvää kiinalaista ruokaa. Perusateriaan kuuluu 15-20 ruokalajia. Tee juodaan ennen ateriaa ja pääruoista viimeisenä syödään kala. Sitä pidetään arvokkaimpana.

Suomalaiset ovat tottuneet pitämään pöydän siistinä. Kiinassa on toisin. – Mitä suttuisemmaksi pöytä jää, sen paremmalta ruoka on maistunut. Ryystäminenkin kuuluu kiinalaisiin pöytätapoihin.

– Ruoanvalmistustaito tarttui Kiinasta matkaan itsellenikin, jopa kotitekoiset nuudelit onnistuvat, Jari naurahtaa.

”Chinese way” vaatii totuttelua

Vakavampaan aiheeseen siirrytään Jarin ottaessa puheeksi ilmiön, jota hän kutsuu nimellä ”Chinese way”, kiinalainen tapa. Se kätkee sisäänsä sikäläisen maan tavan, korruption.

– Korruptio on läsnä kaikessa ja kaikkialla. Kestää kauan ennen kuin ”länkkäri” uskoo asian.

Korruptioon on maassa totuttu ja ihmiset suhtautuvat siihen, kuin jokapäiväiseen, tuiki tavalliseen asiaan. – He käyttävät lahjonnasta nimeä ”benefit” (etu, hyöty). What´s my benefit? kysytään. Erilaisissa tarkastuksissa ja auditoinneissa on käytössä puolestaan pocket money (taskuraha). Hommat eivät onnistu, ellei asioita hoideta sen avulla.

– Chinese way on järjestelmä, josta tasa-arvo ja tasapuolisuus ovat kaukana. Lasten koulupaikat, opiskelupaikat ja yliopiston päästötodistukset voi ja tarvitsee hankkia rahalla. Työpaikan saamisessa henkilökohtainen kontakti ratkaisee paljon enemmän kuin ihmisen tiedot tai taidot.

Benefitistä pääsevät hyötymään erityisesti viranomaiset, joiden peukalon alla ovat erilaisten lupien myöntämiset. – Tulotilastojen kärjessä ovat poliisit, jotka myöntävät toimilupia ravintoloille, kaupoille ja muulle yritystoiminnalle. Korruption kitkentä on näennäistä, se on teatterin peluuta.

Vihjeenä Pekingiin matkustaville Kultanen kertoo, miten Open market-torilla kannattaa tinkiä. – Jos vaikkapa takista pyydetään 700, älä tarjoa puolta hinnasta, vaan 70. Kaupat syntyvät satasella. Tämäkin esimerkki kertoo siitä, miten länsituristia maassa ”revitään”.

Perusihminen tiukoilla

Kiinan talous kasvaa taantumasta huolimatta kovaa vauhtia. Talouskasvun hyödyt ovat kuitenkin suuressa maassa jakautuneet epätasaisesti. – Pieni vähemmistö elää länsimaisittainkin ajateltuna käsittämättömässä vauraudessa, perusihmisen elämä on kuitenkin todella tiukkaa. Se on oikeastaan vieläkin kovempaa kuin tiukkaa, Jari Kultanen sanoo.

Tedan nimipalkka on 82 euroa kuukaudessa. Silti maassa on edelleen 600 miljoonaa ihmistä, joiden pitää tulla toimeen dollarin päiväpalkalla. – Meidän tehtaassamme koneenkäyttäjä sai kuukaudessa sata euroa. Työtä tehdään 24 tuntia seitsemänä päivänä viikossa kahdessa vuorossa. Se tuntuu kovalta mutta kiinalaiselle pääsy töihin länsifirmaan on silti kuin taivaaseen pääsisi, sillä kiinalaisten omistamissa firmoissa ovat olosuhteet paljon huonommat.

Talouskasvu on nostanut Kiinassa esimerkiksi asuntojen hinnat tavallisen työntekijän ulottumattomiin. – Sadan neliön asunnon ostaminen tarkoittaa kiinalaiselle samaa, kuin jos eurooppalainen ihminen ostaisi parin miljoonan talon. Omaa asuntoa ei kerta kaikkiaan pystytä hankkimaan.

– Nuoret lähtevät maaseudulta kaupunkiin töihin ja joutuvat palkallaan elättämään itsensä lisäksi vanhempansakin. Tehtaallamme oli töissä nuori mies, joka oli vaimonsa kanssa tullut kaupunkiin töihin. He tekivät 12 tunnin työpäivää kahdessa vuorossa. Pariskunnan 3-vuotias lapsi oli isovanhempien hoidossa parin tuhannen kilometrin päässä. Vanhemmat pääsivät näkemään lastaan kerran vuodessa. Eihän näille ihmiselle pääse muodostumaan minkäänlaista sosiaalista elämää työn ulkopuolella.

Työntekijöinä kiinalaiset ovat Kultasen mukaan ahkeria ja tunnollisia.

Muutos on tulossa

Kiinassa kommunistinen puolue pitää valtiota tiukasti otteessaan. Talouselämässä sosialistinen markkinatalous tarkoittaa Jari Kultasen mielestä kuitenkin kapitalismia, johon länsimaissa ei ylletä.

– Kiinassa on vallalla voimakas kilpailuhenkisyys. Neljä vuotta sitten Elecsterin toimialalla ei ollut yhtään kilpailijaa, nyt niitä on jo seitsemän. Kiinalaisia on helppo syyttää länsimaisten tuotteiden kopioinnista mutta he kopioivat hyvin. Itselleni jäi kuva, että sikäläistä hintatasoa ei pystytä alittamaan millään, Kultanen arvioi.

Hän uskoo, että Kiinalla on edessään myös muutoksia. – Kymmenen vuoden sisällä tulee jotain tapahtumaan, sen verran suurta taloudellinen ja poliittinen epäoikeudenmukaisuus maassa on. Luultavasti muutokset vaativat kuitenkin toteutuakseen taloudellisen kriisin. Monta ongelmaa, kuten uiguurivähemmistön asiat, on maassa sammutettu mutta ei hoidettu.

Globaali talous- ja sotilasmahti Kiina on tulevaisuudessakin. – Maassa on vallalla voimakas kansallismielisyys. Ihmiset ovat ylpeitä maastaan, sen poliittisesta järjestelmästä ja taloudellisesta menestyksestä.

Skype ja internet kovassa käytössä

Omaa kahden vuoden työrupeamaansa Kiinassa Jari Kultanen pitää ”superhienona kokemuksena”. – Sain olla tekemisissä tavallisten kiinalaisten kanssa. Heiltä maasta oppi kaikista eniten.

– Onhan se sanottava, että vapaa-aika ja viikonloput olivat melkoista sinnittelyä. Internet ja Skype tekivät olemisen siedettäväksi. Ilman niitä siellä olemisesta ei olisi tullut mitään.

– Lähdettyäni Elecsterin tehdas jäi kiinalaisten käsiin ja yritämme valvoa sitä Suomesta käsin.

Tällä hetkellä mies perehtyy yhtiön toimintojen laajentamiseen Kaukoitään. – Yhtenä tärkeimmistä markkinointikohteista on Intia. Siellä iskukuumennettu maito on vasta tekemässä tuloaan. Odotamme siellä samanlaista buumia, mitä alalla oli Kiinassakin. Pitää vain toivoa, etteivät kiinalaiset ehdi vastaavine tuotteineen maahan ennen meitä, Kultanen naurahtaa.