Heikko satokausi maailmalla saattaa ropista tuottajan laariin Punkalaitumella

Viime torstaina aurinkoisessa säässä Matti ja Mauri Raitala olivat Haviokoskella puimassa kauraa. Kauran kosteudeksi mittari näytti 16 %. – Hehtolitrapainoa emme ole vielä punninneet mutta sitähän sanotaan, että kuivan kesän jyvä on painava, Mauri Raitala tuumi.

Raitalassa puitavaa on tänä syksynä 27 hehtaaria. – Kaksi kolmannesta alasta on kauraa, loput ohraa, Mauri kertoo.

Ohra-ala väheni, härkäpapu lisääntyi

Punkalaitumen vajaasta 13.000 peltohehtaarista keväällä viljeltiin noin 11.400. Maaseutusihteeri Ari Kallionpään mukaan etenkin ohran viljelyala supistui viime vuoden viidestä ja puolesta tuhannesta hehtaarista neljään tuhanteen.

– Keväällä puhuttiin täysistä ohravarastoista ja ennustettiin hinnan edelleen laskevan. Viljelijät tekivät tästä omat johtopäätöksensä ja etsivät vaihtoehtoisia kasveja. Nyt ohran sato näyttää jäävän huonoksi ja hinta onkin nousussa. Moni on sanonut, että olisi pitänyt tehdä päinvastoin kuin neuvottiin, Kallionpää kertoo.

Ohran viljelyalaa korvattiin öljykasveilla. Niitä viljeltiin 1500 hehtaaria. Vuotta aiemmin öljykasveja oli kylvössä 850 hehtaaria. – Härkäpavun kylvöala kasvoi merkittävästi. Kun sitä vielä viime vuonna oli kylvössä vain kymmenellä hehtaarilla, on määrä nyt 170 hehtaaria.

Kesanto- ja luonnonhoitopeltoja Punkalaitumella on lähes 1200 hehtaaria.

Satonäkymät vaihtelevat

Ari Kallionpään mukaan viljasato on jäämässä etenkin ohran osalta heikoksi. Kaurasta voi multa- ja ruoppamailla odottaa kohtuullista satoa mutta savimailla sato jää heikoksi.

– Parhaiten näyttäisivät menestyneen syysviljat ja kevätvehnä, kertoo Kallionpää. – Alueelliset vaihtelut pitäjän sisällä ovat suuret johtuen erilaisista sademääristä. Pitäjän länsiosissa viljasato näyttäisi paremmalta kuin muualla paikkakunnalla.

Tuottajan kannattaa seurata markkinoita

Viljasadon vähyys ja heikko laatu eivät ole ainoastaan suomalaisen tuottajan ongelma. Esimerkiksi Venäjällä kuivuus on verottanut satoa niin, että maa kielsi sunnuntaista lähtien viljanviennin ulkomaille. Epävarmuutta sadon riittävyydestä vientiin on myös Ukrainassa, joka on suurimpia rehuohran viejiä.

Viljan maailmanmarkkinahinta on ollut kovassa nousussa kesän ajan. Suomessa viljelijät ovat ihmetelleet sitä, että kotimainen viljan hinta ei ole noussut samaa tahtia maailmanmarkkinahinnan kanssa.

– Viljan hinta on Suomessa kyllä noussut mutta nousu laahaa jäljessä maailmanmarkkinoihin verrattuna. Sanoisin, että Venäjän vientikiellon vaikutukset alkavat näkyä hinnoissa parin kolmen viikon sisällä, sanoo MTK:n vilja-asiamies ja viljavaliokunnan sihteeri Max Schulman.

Suurimmat syyt siihen, että viljan hinta Suomessa on keskimääräistä matalammalla tasolla, ovat Schulmanin mukaan markkinoiden pienuus ja ostajien vähyys. Myös maailmanmarkkinahinnan määräytymisperusteet ovat moninaiset. – Viljan hintaa pörssissä noteerataan monille eri pisteille. Hintoihin saattaa olla varattuna sisään esim. jatkokustannuksia. Pitää huomata myös, että maailmanmarkkinoilla noteerataan viljan peruslaatu. Sen päälle maksetaan Suomessa laatulisiä, jotka ovat korkeampia kuin muualla.

Kaiken kaikkiaan suomalaiset viljanviljelijät ovat Schulmanin mukaan osa globaalia markkinaympäristöä, jossa huonon satokauden jälkeen on odotettavissa mielenkiintoiset ajat.

– Katse pitää nyt suunnata pidemmälle ja tehdä harkittuja päätöksiä. Satokaudesta 2011 on tulossa mielenkiintoinen. Pohdinnoissa kannattaa huomioida myös lannoitteiden, torjunta-aineiden ja energian tuleva hintakehitys, Max Schulman muistuttaa. – Viljan hinta nousee hitaasti mutta laskee nopeasti ja esim. lannoitteet seuraavat pienellä viiveellä tätä hintakehitystä.

Viljelijän kannattaa myös laskea viljan tuotannon kustannukset ja pyrkiä saamaan tuotteistaan kustannukset kattava hinta. – Hintatason nousu olisi tärkeää parin huonon vuoden jälkeen, se veisi tuotantoa terveempään suuntaan. Muistissa ovat vuosien 2007-2008 markkinat, joista voi ottaa oppia.

– Nyt viljelijän kannattaa seurata tarkkaan markkinoiden kehittymistä niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Tärkeää on varmistaa oman viljan laatu ja miettiä oman taloudenpidon kannalta, myydäkö vilja nyt vai tehdäkö esimerkiksi varastointisopimus ja odottaa viljan hinnan asettumista, neuvoo Schulman.

Myös paikallinen mahdollisuus viljakauppoihin kannattaa Schulmanin mukaan pitää mielessä. – Naapurin karjatilalliselta voi myös kysyä, mitä hän aikoo tehdä. Huonon rehu- ja viljasadon jäljiltä rehuviljan ostajia voi löytyä läheltäkin.
Viljan hinnan kehitystä Max Schulman kehottaa seuraamaan esimerkiksi vilja-alan yhteistyöryhmän kotisivuilta www.vyr.fi.