Palokuntapojasta palopäälliköksi

Jouni Hällfors on tehnyt pitkän päivätyön pelastustoimessa niin yhdistys- kuin virkapuolellakin. VPK-ura alkoi poikaosastossa, jossa hän toimi mm. kouluttajana.

– Vuonna 1968 tuli meriittiä lisää, kun minut valittiin Punkalaitumen VPK:n varapäälliköksi. Päällystöön kuuluminen toi lisää vastuuta ja kun kuntaan luotiin palopäällikön viikonloppuvaramiesjärjestelmä, aloin osallistua siihen, hän kertoo.

Eräänä lauantaina paloi sitten Yli-Kirran savusauna. – Pännärin Martti kyseli palopaikalla, kuka sammutustyötä johtaa. Kun hänelle kerrottiin, että Hällfors, niin Martti tuumi, että voi per… kun pikkupojatkin johtaa palokuntaa, Hällfors nauraa.

1970-luvun alussa Jouni kävi palo-opistossa maalaiskuntien palopäällystökurssin ja palotarkastajankurssin. Näin hän sai pätevyyden toimia palopäällikkönä. Punkalaitumen kunnan vt. palopäällikkönä hän aloitti maaliskuussa 1973 ja saman vuoden lokakuussa tuli valituksi vakinaiseksi kunnan palopäälliköksi. Vuodesta 1977 lähtien hän toimi myös väestönsuojelupäällikkönä.

– Virka-asema kunnassa toi paljon kaikenlaisia tehtäviä. Hallintoon kuului palolautakunnan sihteerinä ja esittelijänä toimiminen, ehkäisevää palosuojelua, tarkastuksia ja katselmuksia. Pelastustointa piti johtaa 24/7 ja hälytysten määrä kunnassa vaihteli 30–50 tehtävään vuodessa.

Uransa aika Jouni Hällfors on ehtinyt toimia myös lukuisissa pelastushallinnon luottamustehtävissä. Hän on ottanut aktiivisesti osaa myös SPR:n paikallisen osaston sekä Satakunnan piirin toimintaan sen hallituksen jäsenenä yhtäjaksoisesti 23 vuoden ajan. – Pienen kunnan palopäällikkö on joutunut olemaan todellinen ”monitoimimies”.

Pitkästä urasta, luottamustehtävistä ja onnistumisista kertoo myös Hällforsin virkapuvun pitkä kunniamerkkien rivi.

Palomestariksi Tampereen aluepelastuslaitokseen

Vuoden 2003 alussa alkoi pelastustoimessa uusi aikakausi alueellisten pelastuslaitosten perustamisen myötä. Punkalaitumen kunnan palopäällikön virka lakkautettiin ja Jouni Hällfors siirtyi Tampereen aluepelastuslaitoksen palvelukseen palomestarina toimialueenaan Lounais-Pirkanmaa.

– Minulle oli kyllä varattuna paikka Porista mutta kunnan vaihtaessa maakuntaa, muuttui myös aluepelastuslaitos. Palomestarina olen sukkuloinut Vammalan ja Punkalaitumen väliä ahkerasti.

Ensimmäiset viisi vuotta hän osallistui päällystöpäivystykseen ja toimi vuorollaan päivystävänä palomestarina, P3:na. – Pari vuotta olen tehnyt vain ns. päivätöitä. Järjestelyyn siirryttiin terveydellisistä syistä.

– Kustannukset kunnassa nousivat aluepelastuslaitokseen siirryttäessä noin 30 % mutta silti kehitystä on tapahtunut enemmän kuin huononnusta. Nyt on kaikki ”värkit” ja kunnolliset autot, Jouni tuumii.

Tällä hetkellä aluepelastuslaitoksissa puhaltavat jälleen muutoksen tuulet. Entisistä kuudesta toiminta-alueesta muodostetaan kolme. – Tämä tarkoittaa sitä, että päivystävä palomestari tulee jatkossa Nokialta ja Lounais-Pirkanmaan alue lakkaa olemasta. Tilalle tulee Läntinen pelastusalue. Muutos muutoksen päälle siis.

– Paikallistasolla tämä uudistus kasvattaa VPK:n vastuuta ja erityisesti yksikönjohtaminen korostuu. Järjestelmä suurenee ja etääntyy peruskunnista. Toimintaympäristö pysyy kuitenkin ennallaan ja yhteistyö palokuntien välillä toimii niin kuin se on toiminut tähänkin asti, Jouni sanoo.

Synkät tilastot

Pelastustoimen johtajana Jouni Hällfors on törmännyt moniin traagisiin tapahtumiin. – Tilastot ovat yksityiskohdiltaan aika synkkiä. Kaikkea on palokuntalaisten kanssa vuosien varrella nähty ja koettu tulipaloissa ja onnettomuuksissa.

Koskettavin urallaan sattunut onnettomuus on vuosien takainen tulipalo jouluaattoyönä keskipitäjällä. Siinä menetti henkensä neljä ihmistä. – Se oli henkisesti ja fyysisesti raskas kokemus. Uhreina oli tuttuja ihmisiä ja vielä jouluaatto vastassa. Sinä jouluna en jouluruokia saanut syödyksi kolmeen päivään.

– Palokunnan kesken sekin tapaus pohdittiin ja hyvin siitä selvittiin. Kova paikka se oli silti kaikille, Jouni muistelee.

Ympyrä sulkeutuu?

Eläkepäiviään Jouni Hällfors ei ole sen tarkemmin suunnitellut. – Ehkä palaan takaisin VPK-laiseksi, hän nauraa.

– Operatiivisiin hommiin en enää osallistu eli palokypärä päässä minua ei nähdä mutta yhdistystoiminnassa aion olla mukana ja onnettomuusselostusten kirjoittamista jatkan.

Yhdistystoiminta Punaisessa ristissä tulee myös jatkumaan. – Ja köörissä käyn lauleskelemassa. Joka paikassa alan kyllä olla jo niitä miehiä, joita kutsutaan veteraaneiksi, Jouni naurahtaa.

Eräästä ”harrastuksesta” palopäällikkö evp. ei myöskään aio luopua. – Ainakin eläkkeellä pääsen useammin kahveelle ST1:lle, kun ei ole viran rasituksia, Jouni virnistää.