Ilveskanta kasvanut Punkalaitumella tuntuvasti
Matti Ukkonen, Reima Laaja ja Jukka Ollula tutkivat ilveksen tappaman peuran ruhoa Kanteenmaassa. Ilves tarvitsee Laajan mukaan lihaa ravinnokseen keskimäärin kaksi kiloa päivässä.
– Tuosta ovat menneet kulmahampaat kurkunpään läpi. On siinä hetken ollut tivoli päällä mutta aika nopeasti ilves on tämän peuranvasan saanut tapettua, tuumii riistanhoidonneuvoja Reima Laaja Satakunnan riistakeskuksesta tutkiessaan ilveksen tappamaa peuraa Kanteenmaassa Jukka Ollulan peurojen ruokintapaikan tuntumassa.
Jukka Ollula teki havainnon ilveksen saalispeurasta viedessään peuroille kauroja. – Parin kuukauden sisällä tämä oli nyt jo kahdeksas ilveksen tappama peura, jonka maastosta löydän.
Ollula on yksi Punkalaitumen riistanhoitoyhdistyksen suurpetoyhdysmiehistä. Suurpetoyhdysmiesten tehtävä on kirjata kaikki havainnot karhuista, susista, ilveksistä ja ahmoista alueella.
– Suurpetoyhdysmiesverkko tuottaa tiedon Riista- ja Kalataloudentutkimuslaitokselle, jonka tehtävä on ylläpitää kuvaa maan suurpetokannasta, kertoo riistanhoidonneuvoja Reima Laaja.
Laaja pitää erityisen tärkeänä sitä, että niin metsästäjät kuin muutkin luonnossa liikkujat ilmoittaisivat suurpetoyhdysmiehille havainnot petojen jäljistä. – Heidät on koulutettu tunnistamaan, mittamaan ja ilmoittamaan jäljet eteenpäin niin, että niistä on hyötyä riistantutkimuksessa. Erityisesti korostan, että kaikki suurpetojen pihakäynnit pitää ilmoittaa eteenpäin.
”Tupsukorva” tapetilla
Ollulan tiistaina löytämä peuranvasa oli helppo todeta ilveksen saaliiksi. – Ilves tukehduttaa saaliinsa puremalla kurkkuun ja saaliin syömisen se aloittaa takapäästä. Susi aloittaa ruokailun sisäelimistä, tietää Reima Laaja.
Ilvesten määrä on Punkalaitumella kasvanut viime vuosina. Se käy ilmi suurpetoyhdysmiehille ilmoitetuista havainnoista. – Ilmiö on sama koko Satakunnan riistakeskuksen alueella ja koko maassa. Riista- ja Kalatalouden tutkimuslaitoksen minimiarvio maakunnan ilveskannasta on tällä hetkellä 100–120 eläintä. Erityisesti kannan kasvusta kertovat lisääntyneet pentuehavainnot. Niiden pohjalta kanta-arviokin on laadittu, Laaja kertoo.
Punkalaitumen riistanhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Matti Ukkonen arvioi varovaisesti Punkalaitumen ilveskannan kooksi tällä hetkellä noin 15 yksilöä.
Metsästäjiä ilves ei sinällään Suomen luontoon kuuluvana petona harmita mutta Ukkosen mukaan kantaa on tarvittaessa voitava myös hoitaa verottamalla. – Muiden riistaeläinten kannoissa ilves näkyy jo nyt Punkalaitumella siten, että hiljalleen kasvuun päässyt metsäkauriskanta on lähes romahtanut ja metsäjänisten määrä vähentynyt.
– Ilves on metsästettävä riistaeläin, jolle on kaatokiintiö. Luvat suunnataan kannanhoidollisin perustein tihentymäalueille. Tähän tarvitaan ajantasaista tietoa ilveskannasta ja suurpetoyhdysmiesverkon kautta sitä kerätään. Tämän vuoksi havaintojen ilmoittamisella on tärkeä merkitys, opastaa Reima Laaja.
Riistakamerat apuna tunnistuksessa
Laajan, Ollulan ja Ukkosen lähtiessä ilveksen saaliilta, kiinnittää Ollula läheiseen puuhun riistakameran. Ne ovat osoittautuneet hyväksi avuksi suurpetojen seurannassa. Ilveksen haaskanaan käyttämien peurojen läheisyyteen asennetuilla kameroilla on saatu kerättyä tietoa eläimen liikkeistä, ruokailuajoista ja muista tavoista.
– Ehkä suurin myytti, jonka riistakamerat ovat kumonneet, on se, ettei ilves söisi jäistä lihaa. Itselläni on useita kuvasarjoja, joissa ilves syö 25 asteen pakkasessa täysin jäistä peuranraatoa, naurahtaa Reima Laaja.
Mikäli maastossa ilveksen tappamaan saaliseläimeen törmää, ei sitä Laajan mukaan kannata missään nimessä lähteä siirtämään. – Ilves ei välitä ihmisen hajusta raadolla, joten se käy kyllä sitä syömässä, kunhan paikka muuten jätetään rauhaan. Jos raato viedään pois, joutuu ilves uudelleen metsästyspuuhiin.