Hiljainen voimavara

Punkalaidun on sodan jälkeisenä aikana kokenut saman kohtalon, kuin maaseutu yleensäkin Suomessa. Väki on kaikonnut opiskelujen ja töiden perässä maailmalle ja jäänyt tälle tielle. Niinpä voikin sanoa punkalaitumelaisten sukujuurten ulottuvan ympäri Suomea, ja jopa moniin maapallomme kauempiinkin kolkkiin.

Monenlaisten kohtaamisten ja keskustelujen kautta on todettava, että punkalaitumelaiset juuret ja punkalaitumelaisuus elää tämän ihmisjoukon sielussa yllättävän voimakkaana. Me täällä kotiseudulla emme tätä aina edes tajua mutta paikallislehden näkökulmasta sen huomaa melkoisena tilausvirtana oman pitäjämme ulkopuolelle. Kiinnostus entisen kotipitäjän asioita kohtaan on vahvaa, usein jopa vahvempaa kuin paikallisilla itsellään.

Punkalaitumelaiset ovat pärjänneet maailmalla hyvin. Nostetta on ollut huippuvirkoihin asti. Valtaosa elää ja tekee töitään kuitenkin ilman suurempaa huomiota. Joukossa on monien alojen taitajia tiedemiehistä kädentaidon ammattilaisiin, johtajasta duunariin.

Tieteellistä todisteluprosessia mukaillen pitää kysyä, olisiko tämä ”hiljainen joukko” mahdollinen voimavara kotipitäjällemme? Olisiko heillä muutakin myönteistä annettavaa, kuin kuntaan maksetut kiinteistöverot loma-asunnoista? Ja jos olisi, niin mitä ja miten? Tätä sietäisi miettiä.

Punkalaitumen Sanomilta toivotaan tavan takaa juttuja tästä ”hiljaisesta voimavarasta”. Entisten laitumelaisten kuulumisista maailmalla olisi mukava lukea.

Toimituksen on kuitenkinmahdoton lähteä tätä joukkoa pyydystämään, niinpä otamme mielellämme apua vastaan teiltä lukijoilta; läheltä tai kaukaa. Ottakaa ihmeessä yhteyttä!