Kiirettä kohti – ja joulua

Joulun odotus alkaa jälleen todenteolla sunnuntaina adventin ajan myötä.Neljä kynttilää ehtii syttyä sunnuntaisin ennen jouluaattoa.

Tällä hetkellä, ruohon vihertäessä nurmikolla ja päivien kuluessa grafiitinharmaiden pilvien peittäessä taivasta, eivät joulu ja adventti ole ensimmäisiä mieleen tulevia asioita. Mutta kuten niin monena aiempanakin vuonna, joulu tulee säästä riippumatta – ja se tulee äkkiä.

Joulun alusaikaan liittyy niin töissä, kouluissa kuin kodeissakin kiire. Moni asia on työsaralla kynnettävä valmiiksi ennen kuin voi jättäytyä joulun viettoon vuoden päättymistä odottelemaan. Kodin seinien sisäpuolella joulun tulo tarkoittaa siivouksen ja sekamelskan vuorovaihtelua, ruokapöydän antimien miettimistä ja lahjojen parissa tuskailua.

Joulun luonnetta ajatellen on tavallaan kummallista, että me ihmiset kehitämme sen ympärille niin stressaavan ilmapiirin. Iloista lasten juhlaa ja Vapahtajan syntymää kohti paahdetaan apinan raivolla ja vatsahaavaa peläten.

Suuri osa jouluun liittyvästä kiireestä ja paineesta on ihmisen itsensä luomaa. Kuka sanoo, että pirtin lattian on kiillettävä peilin lailla aattoiltana? Kynttilän valossa sitä ei edes huomaa. Tai että jokaisen laatikon ruokapöydässä on oltava itse tehtyä? Kaupan einestä voilla ja kermalla jatkamalla syntyy aivan kelvollista joulupöperöä, joka sekoittuu kastikkeisiin, salaatteihin, kinkkuun ja lihapullaan kätkien teolliset makuvivahteet.

Kiireetöntä
ja sisäisesti valoisaa
joulun odotusta kaikille!