Kulttuuri jää marginaaliin?

Pirkanmaan taidetoimikunnan Punkalaitumen vierailulla maanantaina heräteltiin Yli-Kirran salissa keskustelua siitä, millaista kulttuurielämä on paikkakunnallamme. Mukaan olisi mahtunut enemmänkin keskustelijoita, sen verran merkittävästä asiasta on kyse. Monenlaisia ajatuksia kulttuurin ja taiteen tekemisestä heräsi kuitenkin pienemmälläkin porukalla.

Merkittävin havainto oli se, että kulttuurin tekeminen ja harrastaminen jää Punkalaitumella yksilöiden ja yhdistysten vapaaehtoisen tekemisen varaan. Kunnassa ei ole palkkaa nauttivaa kulttuuria edistävää virkamiestä, jos kohta on samaan hengenvetoon nostettava hattua ja suunnattava suuri kiitos kirjastotoimenjohtaja Raimo Jokisen ansioille paikallisen kulttuurielämän ”takapiruna”. Hän on tarjonnut puitteita ja ajatuksiaan paikallisen kulttuurielämän käyttöön.

Kulttuuria yhtä kaikki Punkalaitumella tehdään ja sitä löytyy monissa muodoissa tarkastelunäkökulman laveudesta riippuen. Kotiseutukulttuuria ja -perinnettä vaalitaan vahvasti Yli-Kirralla mutta myös monissa yksityisissä kodeissa ja kokoelmissa. Musiikkikulttuuri puolestaan on tällä hetkellä hyvissä voimissa usean kuoron ja monipuolisen musiikinopetuksen turvin. Taidetta tehdään niin ammattimaisesti kuin harrastelijapohjaltakin unohtamatta kirjallista julkaisutoimintaa. Merkittävää on myös kulttuurityö, jota on tehty vuosikymmenten saatossa.

Raimo Jokinen nosti museolla esiin allekirjoitettavan asian. Monesti kulttuuri tahtoo Punkalaitumella jäädä marginaaliin. Mieskuoron kevätlaulajaisia lukuun ottamatta se ei juuri liikuta massoja mutta ehkä niin ei aina tarvitsekaan. Kulttuuri ja taide elähdyttävät erityisesti tekijöitään. Se on kulttuurin tekemisen idea ja lähtökohta, tekijälleen myös paras kiitos.