Lähiruoka on in

Parissa paikallisessa päivittäistavarakaupassa lähiruokatarjontaan tutustuneena on pakko sanoa, että tuotteita löytyy yllättävänkin paljon. On sekä punkalaitumelaisia että kolmen lähimmän maakunnan alueella valmistettuja ruokia. Kovin harvoin tuotteen hintalapusta vain kyseinen tieto hyppää silmille ellei kyse ole sitten aivan tutuiksi tulleista tuotemerkeistä, jotka itsestään selvyytenä tietää lähellä valmistetuiksi.

Lähiruoka on nykyisin trendikästä, kuten kauppiaat tämänkin lehden sivuilla vahvistavat. Kuluttajat haluavat olla entistä tietoisempia siitä, mitä itselleen ja perheilleen syöttävät. Lähiruoan eduiksi tunnetaan yleisesti puhtaus, laatu ja tuoreus. Ne ovat ilman muuta hyviä perusteluja ostopäätöksiä tehtäessä.

Suomalainen ruoka, on se sitten tuotettu lähellä tai kauempana, on ylipäätään turvalliseksi tunnustettua. Salmonella ja listeria eivät kuulu sen ”lisäaineisiin”, pääsääntöisesti puuttuvat myös pitkät listat erilaisia E-alkuisia numerosarjoja tuoteselosteista.

Lyhyen tarkastelun perusteella paikallisia kauppiaita voi kiittää siitä, että he ovat ottaneet ja löytäneet valikoimiinsa niinkin runsaasti lähellä tuotettua ruokaa. Ratkaisu on hyvä sekä kuluttajan että tuottajan suuntaan.

Kuluttaja voi ostopäätöksillään vaikuttaa siihen, mitä suuhunsa laittaa. Kaikki eivät näin voi tehdä.

Laitoskeittiöiden valmistamilla sinänsä suunmukaisilla ja hyvillä ruoialla ruokitaan Punkalaitumellakin satoja lapsia ja vanhuksia. Erilaisten kilpailusäädösten ja kapeiden budjettien vuoksi he eivät voi luomu- tai lähiruokaa lautasilleen juuri saada. Irvokkaimpia esimerkkejä, ei tosin Punkalaitumelta, järjestelmän ontuvuudesta ovat Keski-Euroopasta valmiiksi keitettyinä ja putkeksi puristettuna Suomen laitoskeittiöihin tulevat kananmunat. Sille voi sanoa vain: Yäk!