Lätkä on äijälaji
Moni suomalainen oli valmis kääriytymään peiton alle viime sunnuntaina jääkiekon MM-finaalin alkaessa Leijonien kannalta samaan tapaan kuin useampi aiempi peli turnauksessa. Pelin katsominen loppuun kuitenkin kannatti, sillä kerrankin Suomi unohti Mats Sundin- ja Masken Karlsson -syndroomat voittaen maallemme toisen MM-kullan. Edellisestä ehti vierähtää 16 vuotta.
Tälläkin palstalla suomalaisia urheilijoita on joskus luonnehdittu ”surullisen hahmon ritareiksi”, joilta puuttuu voittamisen taito. Nyt jokin oli toisin. Oma peli pysyi kasassa ja kantoi finaalin kolmannessa erässä huikeaan näytökseen. ”Vellihousut” muuttivat kolmen kruunun paidan kolmen tutin paidaksi. Loppu on historiaa.
Ikimuistoinen oli myös Leijonien kotiinpaluu. Kauppatorilla joukkuetta juhli jopa satatuhatta suomalaista fania. Kansallistunto oli korkealla Sakari Kuosmasen tulkitessa Sibeliuksen ”Finlandiahymnin”.
Ja sitten on tietysti se toinen puoli. Useammalla pelaajalla juhlinta oli vipannut kinkelin puolelle. Moni pohti, oliko tuhdissa humalassa esiintyminen asiallista.
Jääkiekko on äijälaji. Nuoret atleetit ovat voimansa tunnossa, joten tietty ronskius hommaan kuuluu. Toinen asia on sitten se, miten sopivia joukkueen johtoportaan mahalaskut ja nilkkatulehdukset ovat MM-kultaa juhlittaessa.
Kovan työn tehneitä pelaajia tuskin kannattaa juhlimisesta morkata senkään vuoksi, että suomalaisia johdetaan edestä ja esimerkin voimalla. Ja sitä esimerkkiä piisasi riittävästi.