Politiikka on suurta näytelmää

Kotimaan politiikka on ollut mielenkiintoista seurattavaa eduskuntavaalien jälkeen. Suurin jännityksen aihe ei ole suinkaan ollut se, vilahtaako oman paikkakunnan mies televisiossa eduskunnan täysistunnossa.

Perussuomalaisten suuri voitto ja keskustan välitön ilmoitus oppositioon jäämisestä jättivät hallituksen muodostusta yrittävälle Jyrki Kataiselle vähän vaihtoehtoja, joita perussuomalaiset vielä vähensivät ilmoittaessaan vetäytymisestä hallitusneuvotteluista.

Perussuomalaisilla olisi ollut itsestään selvä oikeus, jopa velvollisuuskin, lähteä hallitustyöhön. Timo Soini otti tähän vaihtoehtoon tuntumaa lieventämällä lausuntojaan Portugali-tuesta. Kentän reaktio oli kuitenkin sen verran kova, että perussuomalaisten osaksi tuli lunastaa vaalilupauksensa.

Muut pääsivät helpommalla. Kokoomus on voinut ajaa EU-yhteistyön suhteen ennen vaaleja valitsemaansa linjaa, keskustakin toimii ainakin vielä samalla lailla. Toinen asia on, muuttuvatko ajatukset uuden hallituksen syntymisen jälkeen.

Epäkiitollisin ja erikoisin asema on Vasemmistoliitolla. Se vastusti ennen vaaleja voimakkaasti Kreikan ja Portugalin tukemista ja vakuusmekanismin rakentamista. Nyt puolue istuu hallitusneuvotteluissa, eikä vastustukselle ole varaa. Silloin jää paljon puhutun Audin ovi avaamatta.

Kaikkein onnellisemmassa asemassa ovat sosialidemokraatit. He asettivat ennen vaaleja sanansa oikein ja toimivat nyt ”muutoksen airueena” historiallisen kehnosta vaalituloksesta huolimatta. Demarit ovat myös nostaneet profiiliaan neuvottelujen henkisen johtajuuden osalta. Kataisen on heitä myös kuunneltava, muuten hallituksen muodostaja onkin hetkessä Jutta Urpilainen.

Politiikka on suurta näytelmää. Vaalilupauksia ei anneta pidettäviksi, vaan niitä voidaan hyvinkin muuttaa perustelemalla asia vaikka vastuun kantamisen pakolla. Hallituskoalitiokin syntyy, joskaan ei ilman kipuja, varsin erikoisella kompuksella. Ajatellaanpa vain vihreiden, vasemmiston ja kristillisten näkemysten yhteensovittamista.

Tällä hetkellä Suomen ryhdikkäimmän puolueen viittaa kantaa perussuomalaiset. Ehkä sillekin kävi niin vahingossa mutta kävipä kuitenkin. Tuntuu siltä, että nykymeno sataa suoraan puolueen laariin. Muiden poliittisten toimijoiden onneksi perussuomalaisilla on kuitenkin muutama edustaja, jotka omalla toiminnallaan syövät liikkeen imagoa suvaitsevaisessa Suomessa. Ilman Audin penkkiä jäävällä Soinilla on ryhmässään paljon työtä, joten ehkä oli jopa parempi, ettei ministerinpaikkaa tähän kiireeseen siunaantunut. Lauma tarvitsee kaitsijan.