Sammaleet kiven päältä

Punkalaitumen vanhushuoltoa ollaan jälleen kehittämässä uuteen suuntaan. Vuosituhannen taitteen molemmin puolin tehtyjen valtavien investointien myötä Pakarin ympärille rakentunut vanhushuollon kompleksi päivitetään kevään aikana tehtyjen suunnitelmien mukaan vastaamaan paitsi kasvavan asiakaskunnan myös valtion asettamien normien ja kustannustehokkuuden vaatimusta.

Pitkistä hoitojonoista alkunsa saanut uudistuspaine on synnyttänyt erilaisia visioita ja ratkaisumalleja, joista tällä hetkellä parhaimpana vaihtoehtona pidetään ns. kampus-mallia, jossa vanhushuollon yksiköt keskitetään saman katon alle. Lisäpaikkoja ei synnytetä uusilla seinillä, vaan väliseinillä ja tyhjien tilojen käyttöön otolla.

Suurimmaksi kiveksi kengässä on suunnitelman julkistamisen jälkeen noussut Saimikodin ja Toukolan tulevaisuus. Saimikodin asukkaiden omaisissa muutto Toukolan tiloihin on aiheuttanut vastustusta. Muutokset synnyttävät aina vastarintaa ja päättäjien tehtäväksi jää arvioida, miten saavutettavia synergiaetuja ja säästöjä punnitaan suhteessa asikasnäkökulmaan, joita on tässä tapauksessa vieläpä kaksi. Perusturvalautakunta on mielipiteensä jo ehtinyt sanoa, kunnanhallitukselle ja valtuustolle jää lopullinen kannanmuodostus. Taloudelliset perusteet tuntuvat järkeviltä mutta asiassa on muutkin puolensa.

Punkalaitumella vanhushuollon organisaatiota on kehitetty pitkäjänteisesti. Valtakunnallisesti vertailtuna täällä on oltu suorastaan edelläkävijöitä monessa suhteessa.

Sammalia kiven päältä pyyhitään jälleen kerran. Julkistalouden paineet ovat kovat ja toimintoja on mietittävä siltäkin kannalta. Kunnalla ei ole varaa maksaa liikoja ylimääräistä tuottamistaan palveluista. Tehokkuuden, hoidon laadun ja hoitoympäristöjen yhteensovittaminen on herkkää työtä, jota ei tehdä nopein suunnanmuutoksin. Se ei ole tarkoitus tälläkään kerralla. Muutokseen on aikaa sopeutua, mikä on hyvä asia. Etenkin omaisille.