Tieto lisää tuskaa

Matkustaminen on oppimista parhaimmillaan. Muihin kulttuureihin ja muihin kansoihin peilaamalla oppii omasta kulttuurista ja omasta itsestä. Matkustaminen on helppoa, varsin usein nykyään myös hämmästyttävän halpaa. Tekniikka on kuitenkin mahdollistanut sen, että olit sitten kuinka kaukana tahansa, koti voi olla yhden puhelinsoiton päässä.

Marjatta Naskali matkusti Suomesta Australiaan ilman kännykkää tai kelloa. Mikä kuulosti tavattomalta, aikana, jolloin edes oman pihan marjapuskiin ei eksytä ilman puhelinta. Muillakin tavoin hämmästyttävästä matkasta voi lukea tämän lehden sivuilta.

Naskalin kertomusta kuunnellessa mielessä pyöri kysymys, miten sitä on voinut uskaltaa? Uskaltaa matkustaa yksin, puhelimetta, ilman tunnintarkkaa matkasuunnitelmaa, vastoin kaikkia matkaoppaiden ohjeita, joissa nykyisellään on lisäksi sivukaupalla varoituksia siitä, missä ja miten ei pidä liikuskella, eikä ainakaan yksin.

Jatkuva uutisvirta ja esteetön sekä vaivaton pääsy tiedonlähteille on kenties syönyt matkustelun ennakkoluulottomuutta. Kuulemme muutamien tuntien viiveellä lentokoneiden mahalaskuista toisella puolella maailmaa tai väkivallanteoista suurkaupunkien metroissa. Pelkäämme syystä, ja kuitenkin syyttä.

Viikon matkalla New Yorkiin ehdin etukäteen pelätä tyrmäystippoja, laukkuvarkaita, turistia höynäyttäviä taksikuskeja, yöllistä metroa sekä torakoita ja muita elukoita hotellihuoneessa. Lienee selvää, etten joutunut kohtaamaan näistä mitään. Ties mitä olisin pelännyt kolmen kuukauden matkalla Aasian halki.

Ennalta vähemmän suunniteltu matka voi osoittautua usein odottamattomuudessaan elämyksellisemmäksi. Senkin Marjatta Naskalin matkakertomus todisti.

Miina Sillanpää
kesätoimittaja