Toiviotiellä

Enää kaksi yötä ja saamme viettää keskitalven suurta juhlaa, joulua. Enää kaksi yötä ja me kaikki, lapset ja aikuiset, voimme hetkeksi irtautua arjen töistä. Saamme aikaa ”downshiftata”, viettää aikaa yhdessä ja nauttia joulun tunnelmista monine piirteineen.

Oma jouluni alkoi pappilasta sunnuntaina. Siihen johdattelivat kaunis musiikki ja puhuttelevat runot. Joulu pääsi kiireen keskellä yllättämään kuin nurkan takaa. Sielu sai hetken tuntea valoa, hiljaisuutta ja nöyryyttä joulun suuren sanoman edessä. Se sanoma tahtoo hukkua ja unohtua mutta sen voi löytää myös odottamatta ja sen kummemmin etsimättä.

Perinteiseen jouluun liittyvät asiat, joulukuusi, lahjat, joulupöytä ja lasten ilo, ovat kaikki kauniita asioita. Niitä on hyvä vaalia mutta ehkä olisi hetki uhrattava myös joulun perimmäiselle totuudelle, sille, jonka vuoksi juhlaa saamme viettää.

Enkelin ilmoitus syntyneestä Vapahtajasta kaikuu kotiemme kattojen yllä tänäkin jouluna. Se on kaikunut halki vuosisatojen ja luonut uskoa toiviotietään kulkevalle ihmiskunnalle. Emme ole yksin, vaan saamme turvaksemme pienen lapsen.

Joulun tähti johdatti seimelle itämaan tietäjät. He tiesivät jotain, mitä muu maailma ei silloin vielä tiennyt. Pienessä tallissa rikkaus kumarsi köyhyyttä, ja mikä tärkeämpää, viisaus viattomuutta. Niin mekin saamme tehdä tänä jouluna.

Rauhallista Joulua kaikille lukijoillemme
ja toivorikasta vuotta 2012!

Juha Aro
päätoimittaja