Vastuutonta käytöstä

Lähikaupan kassalla mies maksaa muovikassillisen keskiolutta. Kuumuus janottaa, saattaa takana jonottava asiakas ajatella. Mutta mitä tapahtuukaan? Kaupan pihassa mies ojentaa ”pussikaljat” parille selkeästi alaikäiselle isänmaan toivolle ja jatkaa hoippumistaan palkkiopullo kädessä torin penkille vilpoisan lehvästön katveeseen.

Kenellä on vastuu, kuka toimi vastuuttomasti? Yhtä kaikki sivullista alkoi iljettää kyseisen tapahtumasarjan seuraaminen, mutta koska puuttumiskynnys tällaiseen toimintaan on korkea, ainoaksi keinoksi jäi nyrkin puristelu taskussa, muutama selkeä suomalainen kirosana mielessä.

Aiheesta kirjoittaminen saattaa olla sohaisemista muurahaispesään. Nuorison vapaa-ajan viettoon alkoholi näyttää kuuluvan tiettynä osatekijänä kesäisin, senkin voi torilla huomata. Juomat on jostain hankittava, ja jos torin nurkilta löytyy ymmärtäväinen kanssaihminen, niin mikäs sen mukavampaa. Asialta on helppo ummistaa silmät, mikäli ongelma edes kaikkia nuorten vanhempia sattuu kiinnostamaan. Kaupan kassalla vastuu rajoittuu siihen, että alkoholia ei saisi myydä selkeästi päihtyneelle, mutta tässäkin rajan veto tuntuisi olevan veteen piirretty viiva.

Onko ongelmalle sitten mitään tehtävissä? Ei, ellei sitä tunnisteta, tunnusteta tai ylipäätään koeta ongelmaksi. Vika ei ole nuorten, heihin ei syyttävää sormea kannata suunnata, hehän toteuttavat suomalaiseen kulttuuriin kuuluvaa aikuistumisprosessia piirteineen. Lähikaupan kassaakaan ei voi syyttää, mutta muistutuksen luonteisesti ehkä ohjeet alkoholin myynnistä kannattaisi kerrata ja niitä myös noudattaa. Olutta alaikäiselle välittävä täysi-ikäinen henkilö kantaa periaatteessa rikollisesta toiminnastaan seurauksen, mikäli siitä kiinni jää, mutta viranomaisille asiasta taitaa olla turha ilmoittaa. Tulos on sama kuin kaataisi vettä hanhen selkää pitkin.

Suurimmaksi vastuulliseksi taitaakin nousta yhteisö eli me sivustaseuraajat ja havainnoijat. Ehkä meidän pitäisi puuttua asiaan silläkin uhalla, että saamme niskaamme kirousryöpyn ja mahdolliset uhkaukset. Takavarikointioikeutta ei kansalaisella ole, mutta jo asiaan puuttuminen saattaisi muuttaa tapahtumasarjan kulkua.

Suomessa on pitkään toivottu viinien vapauttamista ruokakauppoihin. Suomalaisen kulttuurin ja viinapään tuntien asiaa ei sittenkään kannata hoppuilla. Myös nuoria on syytä ajatella päätöstä tehdessä ja sitä, että perinteinen 4,5-volttinen kotimaisesta maltaasta valmistettu ohrapirtelö vaihtuisi luultavasti päätöksen myötä yli puolet vahvempaan chileläiseen cabernet sauvignoniin tai chardonnayhen. Se ei edistäisi suomalaista alkoholikulttuuria, vaikka ehkä suuntaisikin kulutusta eurooppalaisempaan suuntaan.

Juha Aro
päätoimittaja