Olemme Facebookissa!

03.03.2022 Kriisien keskellä uskonnollinen kaipuu kasvaa

Suomen kansa on vaikeina aikoinaan lähestynyt kirkkoa ja sen ydinsanomaa. Seurakuntapastori Petri Paasikallion mukaan epävarmassa maailmantilanteessa lohtua ja apua haetaan tänäkin päivänä kirkosta.
– Ukrainassa käytävä sota puhuttaa ihmisiä aika paljon. Asian vakavuus ymmärretään, mutta varsinaista pelkoa en ole punkalaitumelaisten keskuudessa havainnut. Tilanne kyllä ymmärrettävästi huolestuttaa ja osin turhauttaakin, sanoo seurakuntapastori Petri Paasikallio.

Vakavien kriisien yhteydessä on monilla ihmisillä tapana sytyttää kynttilöitä tai käydä kirkossa hiljentymässä. Näin tapahtui myös koronakriisin aikana. – Rukoukseen liittyviä Googlehakuja tehtiin koronakriisin aikana maailmalla enemmän kuin milloinkaan aiemmin.

 

– Tämä tukee ajatusta siitä, että kriisien keskellä uskonnollinen kaipuu kasvaa ja korostuu. Kun epävarmuus vaivaa, niin Jumalasta haetaan lohtua ja apua. Maamme käymien sotien aikana kirkko tuli ihmisille läheisemmäksi. Olenkin kutsuntatilaisuuksissa sanonut, että kirkkoa ja puolustusvoimia yhdistää se, että kun hätä on suuri, niin näitä kumpaakin tarvitaan ja niihin luotetaan, Paasikallio kertoo.

 

Hän on keskustellut Ukrainan tapahtumista myös paikallisten nuorten kanssa. – He ovat tuoneet esiin sen, että heillä kun ei ole aiempaa kokemusta vastaavasta tilanteesta, niin siksi sota mietityttää.

 

– Asiasta kyllä voi ja kannattaa puhua lapsille, jos lapsi siitä kysyy. On hyvä huomioida lapsen ikä ja se kuinka hän tilanteen ymmärtää. On puhuttava sellaista kieltä, että lapsi ymmärtää. Ehdottomasti on vahvistettava turvallisuudentunnetta ja kerrottava, että me olemme turvassa, eikä sota uhkaa meitä. Tilanteen vakavuutta ei pidä vähätellä, mutta pelkoa ei tule lietsoa.

 

Mielikuvitusta ei Paasikallion mukaan kannata muutenkaan päästää laukalle. – Pitää olla hyvin varovainen siinä, minkälaisia johtopäätöksiä ja ajatelmia tekee siitä, mihin Ukrainan sota voi johtaa. Mielikuvituksen tasolla seuraukset voivat olla monenlaisia, mutta niille ei pidä antaa valtaa. Pitää ymmärtää, että sota ei uhkaa meitä ja me olemme täällä Punkalalaitumella turvassa. Myötätuntomme on tietysti kaikkien ukrainalaisten puolella ja tiedostamme, että heillä on tällä hetkellä erittäin vaikeat ajat käsillä.

 

Viime torstaina, kun sota alkoi, kirkossa pidettiin illalla rukoushetki Ukrainan rauhan ja sen kansalaisten puolesta. – Seurakunnassa on tarjolla keskusteluapua ja tukea myös Ukrainan kriisin aikana, Paasikallio lupaa.

 

Hän itse kertoo tuntevansa suurta huolta ja surua ukrainalaisten sotilaiden ja siviiliväestön puolesta. – En voi mitenkään ymmärtää sitä, että syyttömät ihmiset joutuvat kärsimään suurta tuskaa vain hyökkääjien omien järjettömien tavoitteiden takia. Pelkoa en tunne, eikä pelolle pidä antaa valtaa, siihen meillä kotisuomessa ei onneksi ole syytäkään.

 

Suurta pahaa ilmentävien tapahtumien yhteydessä kirkolta ja papeilta kysytään usein, miksi Jumala sallii pahan. – Se on ikuisuuskysymys, johon minulla ei ole vastausta. Useita teologisia tai uskonnonfilosofisia teorioita siitä on olemassa, kuten se, että sallimalla pahan, estetään vielä suuremman pahan syntyminen.

 

– Maailmassa on kuitenkin tapahtunut niin pahoja asioita, etten oikein keksi, mitä vielä pahempaa niiden takia on estetty tapahtumasta. Jumalan tarkoitusperiä emme koskaan pysty täysin ymmärtämään, voimme vain rukoilla ja uskoa, että hän tietää mitä tekee. Ja että hän antaisi Ukrainan sodan ja kärsimysten päättyä mahdollisimman pian.

 

Evästeet