04.02.2016 Urheilu-uran ja koulun yhteensovittaminen vaatii säntillisyyttä

Salibandytähti Nina Rantala kävi kertomassa Yhteiskoulun oppilaille huippu-urheilun ja opiskelun yhdistämisestä sekä Punkalaitumen liikuntahallilta alkaneesta urastaan.

– Jo ala-asteella opin, että läksyt on tehtävä heti koulun jälkeen ennen treenejä. Olin aika säntillinen ja tein opiskelu- ja treenisuunnitelmat valmiiksi viikoksi kerrallaan, muistelee Suomen naisten maajoukkueessa MM-hopeaa Tampereella voittanut Nina Rantala. Nina oli puhumassa entisessä opinahjossaan, Punkalaitumen Yhteiskoululla edelliskeskiviikkona.

Nina Rantala on voittanut lähes kaiken, mitä salibandynpelaaja uransa aikana voittaa voi. Ainoastaan yksi puuttuu: MM-kulta. Sekin oli lähellä tulla kotikisoista Tampereelta. Rakas vastustaja Ruotsi vei kullan kuitenkin suomalaisten nenän edessä rangaistuslaukauskisassa.

– Vieläkin tuntuu aika karvaalta hävitä kulta rankkareilla. Kokemus kotikisoista oli silti uskomaton. Kun 9-vuotiaana pelasin Punkalaitumen liikuntahallissa, en uskonut koskaan, että pelaisin MM-finaalissa kotikatsomon edessä, Nina sanoo.

Punkalaitumen Yhteiskoulun ja lukion oppilaille Nina kävi kertomassa ajatuksistaan koululta tulleesta aloitteesta. – Pyydettiin kertomaan, millaista on olla huippu-urheilija, ja miten pieneltä paikkakunnaltakin voi nousta.

– Vastaanotto on ollut hieno. Paljon on tullut hyviä kysymyksiä, Nina naurahtaa.

Yhteiskoulun 9. ja 7.-luokkalaisia kiinnosti mm. Ninan liikuntanumero koulussa sekä se, millä mailalla salibandytähti pelaa. – Liikuntanumero taisi olla kymppi. Maila on tällä hetkellä Oxdogin Fusion, kuuluivat vastaukset.

Nina muistelee koulun ja urheilun yhteensovittamisen vaatineen etukäteissuunnittelua. – Kun tiesi, ettei treenien ja läksyjen takia voi ”elää hetkessä”, oli oltava järjestelmällinen. Yläaste meni vielä melko helposti mutta lukiossa alkoi olla raskasta. Jälkikäteen se olisi ehkä kannattanut käydä kolmessa ja puolessa tai neljässä vuodessa.

– Kotona asuminen helpotti urheilua paljon. Äiti ja isä kuljettivat, tekivät ruoat ja pesivät pyykit. He tekivät arvokasta työtä urani kannalta, Nina kiittelee.

Liikuntahallilta Slovakiaan

Nina Rantala muisteli oppilaille aloittaneensa salibandyn pelaamisen 8-vuotiaana liikuntahallilla. – Menin salibandykerhoon isän Essolta ostaman mailan kanssa. Sillä pelasin kolme vuotta. Harmi, että se meni aikoinaan rikki.

Ensimmäiset neljä vuotta Nina pelasi Kuljunmaan Palloseurassa poikien joukkueessa. – Siellä otin ensimmäisen kehitysaskeleen, koska pojat pelasivat nopeaa peliä ja olivat fyysisiä. Omaa fysiikkaa oli pakko kehittää, että pysyi mukana.

Salibandybuumi nosti Punkalaitumella nopeasti päätään 90-luvulla. KuPs:n tyttöjoukkueen riveissä Nina voitti C-junioreissa ensimmäisen SM-kullan. Ura jatkui huittislaisessa FC Rupussa pari vuotta, josta tie vei tamperelaisen Classicin junioreihin ja myöhemmin naisten liigaan. – Liigassa on meneillään tällä hetkellä 11. vuosi.

Classicin riveistä Ninalla on plakkarissa yhteensä kahdeksan Suomen mestaruutta, maajoukkueesta kolme MM-hopeaa.

– Aion jatkaa uraani vielä ainakin kaksi vuotta Slovakian MM-kisoihin. Sen verran kullan häviäminen kotikisoissa jäi vaivaamaan, Nina kertoo.

Valmistuttuaan ylioppilaaksi Punkalaitumen lukiosta vuonna 2007, Nina opiskeli päivähoitajaksi. Tällä hetkellä hän työskentelee seuransa Classicin toimistolla. – Kun aamutreenit on kolmesti viikossa ja keskiviikkoa lukuun ottamatta jopa päivä iltatreenit, sopii nykyinen työ Classicissa minulle hyvin. Olen voinut treenata sen verran hyvin, että kunnollisesti mitattuna olen tällä hetkellä urani huipulla.

– Yhdeksän-kymmenen tunnin yöunet ovat palautumisen kannalta erittäin tärkeät, samoin oikea ravinto ja ruokailurytmi. Syön kuusi ateriaa päivässä, Nina kertoo.

Salibandyuran päättämistäkin Nina on ehtinyt miettimään. – Uran jälkeen vaihtoehtoina ovat paluu päiväkotimaailmaan töihin tai lisäkoulutuksen hankkiminen. Voisin kuvitella jääväni töihin myös Classiciin. Visioita kyllä on. Perheen perustaminenkin on mielessä ollut.