07.07.2016 Sahamestari Aalto laittoi sirkelisahan soimaan
Uutena työnäytöksenä museolla oli tänä vuonna sirkelisahaus.
- Edesmenneen Kauko Lehtosen sahan museolle lahjoitti hänen tyttärensä Liisa Juntunen yhdessä miehensä Osmon kanssa. Kiinnostuimme, koska sahaus on ollut Punkalaitumella merkittävä tulonlähde. Lisäksi, kun saimme sahuri Jukka Aallon innostumaan asiasta, päätimme ottaa sahan vastaan, sanoo sahatyöryhmää vetänyt Arto Mettänen.
Lehtosen saha Reininmaassa aloitti toimintansa vuonna 1967. Se oli käytössä vielä noin viisi vuotta sitten. Täysin toimintakuntoinen sirkelisaha on ollut kiinteästi pystytettynä paikkaansa. Tosin sen päällä Reininmaassa ollutta pöydänmittaista rakennusta ei museolle rakennettu. Lehtonen on hankkinut sahan käytettynä, sillä saha on peräisin 1940-luvulta. Sahamestari Jukka Aalto arvioi, että puurunkoisen ja puupöytäisen sahan puuosat on uusittu ainakin kerran.
Ammattimiehenä Jukka Aalto tuntee sahat. - Tässä on remmikäyttöinen kartiokytkinvaihteisto. Nuffieldin 38 hevosvoimaa riittää hyvin pyörittämään terää, joka pystyy 325 mm paksuiseen tukkiin. Tämä saha on pidetty hyvin. Pieniä eroja sahoissa on, mutta pääperiaatteet ovat samat. Tämän pöydässä on pientä klappia, joka täytyy ottaa huomioon sahatessa. Pöytä liikkuu hammastangon välityksellä, Aalto näyttää.
Arto Mettänen kiittää Jukka Aallon panosta sahaprojektissa. Sahamestarilla on ollut myös ”oppipoikia” mukana. Markku Paija valoi betonijalat, joiden päälle saha pystytettiin kiinteästi. Olavi Sillanpää ja Kalle Siltanen ovat olleet myös aktiivisesti mukana. Kolmen-neljän hengen porukalla sahaa hyvin.
Sahan siirrossa ja pystytyksessä tarvittiin paljon talkoolaisia. Mettänen kiittää, että innokasta porukkaa osallistui paljon eri vaiheisiin.
Punkalaitumella on vuosien saatossa toiminut kymmenen raamisahaa ja 62 sirkelisahaa. Sirkelisahoja on kahdenlaisia: kiinteitä sirkeleitä sekä siirrettäviä kenttäsirkkeleitä. Sahamiehet miettivät sirkelin ja sirkkelin eroa ja tuumaavat, että kenttäsirkkeli sanotaan ja kirjoitetaan kahdella k-kirjaimella - ainakin osassa pitäjää. Kieliopissa sanassa on kaksi k-kirjainta.
Sahoilla sahattiin sahatavaraa muun muassa toisen maailmansodan jälkeen jälleenrakennuksen tarpeisiin. Punkalaitumeltakin lähti tavaraa aina vientiin saakka, esimerkiksi Saksaan isompien yhtiöiden viestisopimusten välityksellä.
- Kokoonnuimme kesän alussa täällä museolla paikkakunnan sahamiesten kanssa ja laitoimme kaikki paikkakunnan sahat kartalle ja tiedot muistiin. Jatkamme tietojen keräämistä edelleen. Pitäjän sahaushistoriasta on paljon tietoa jäljellä, mutta toisaalta käsillä on viimeiset hetket saada tietoa kerättyä ja tallennettua, sanoo Arto Mettänen.
Juhlavuoteen tähytään
Museo- ja kotiseutuyhdistyksen puheenjohtaja Kalevi Sillanpää on tyytyväinen viikonloppuun. - Kaikki sujui hyvin ja kävijät olivat tyytyväisiä. Sahaus veti selvästi väkeä paikalle ja osoitti taas kerran sen, että tapahtumaa ja museota pitää kehittää, sanoo Sillanpää.
Hän on huomannut, että kun museolle tulee jokin uusi asia, tulee mukaan muutama uusi talkoolainenkin. Nuoria on tullut kivasti mukaan toimintaan, se antaa uskoa jatkoon. Se, että kävijämäärässä on hieman laskevaa suuntaa, tuo lisää motivaatiota: - Museon pitää uudistua ja meidän pitää tehdä asioita toisin, jotta ihmisten kiinnostus säilyisi. Vakiotekeminen ei riitä.
Ensi kesän maatalousnäyttelyn suunnittelu on Sillanpään mukaan jo alkanut. - Uusia ideoita on jo keksitty, onhan ensi vuonna oma 70-vuotisjuhlavuosi ja Suomen satavuotisjuhlat.