12.09.2019 Kylänraitin menneisyys herätti muistoja ja keskustelua
Tarinoita Punkalaitumesta -muistelukerho kokoontuu syksyn aikana kerran kuukaudessa. – Punkalaitumen historia on kiinnostavaa ja aina kiinnostavammaksi se tulee, mitä enemmän siihen perehtyy. Kylänraitin menneisyyden lisäksi kokoontumiskerroilla tullaan käymään läpi kylien historiaa, kertoo Hilkka Välläri. Tulevat kokoontumiskerrat ovat tiistaina 1.10., 29.10. ja 26.11. klo 17.
Viime viikon tiistaina kylänraittia lähdettiin kulkemaan Köyhälän kaupungilta. Apuna toimi läsnä olijoiden muistitiedon lisäksi kotiseutuneuvos Juhani Helariutan kokoama yrityselämän historiikki Koittakoon ny.
Elävää historiaa rakennettiin Punkalaitumen Nuorisoseuran talon Seurahuoneen, Pärnistön, kirjakaupan, Punkalaitumen Osuusmeijerin ja Eino Pourun kaupan ympärille. Yhteinen toteamus oli, että maisema Vesilahdentien risteyksen vaiheilla eli Köyhälän kaupungilla on muuttunut aikojen saatossa.
Risto Ristimäki tiesi kertoa, että Urjalantien varrella nykyisen kirjaston vaiheilla oli ennen iso kivi, jota kutsuttiin Välskärin isoksi kiveksi. – Se sai nimensä välskäri Konstantin Sulanderin mukaan. Sulander tuli pitäjään joskus 1800-luvun lopulla ja hän oli toiminut Venäjän armeijassa eläinlääkärin apulaisena eli välskärinä.
Pärnistön jo nyttemmin poispuretun kahvilan osalta muistettiin tietysti Alman maanmainiot munkit mutta myös se, että rakennuksessa toimi aiemmin kraatari Kalle Äyhönen. Salme Törmä kertoi tämän olleen liikkuva mies ja nähdyn töissään muun muassa Kivisenojalla. – Häntä kuskattiin talosta taloon ja pientä ongelmaa kyläläisissä synnytti se, että Äyhönen oli kovin täinen mies, Salme naurahti.
Heikki Keskumäki muisteli asiointia Pärnistön kahvilassa kouluvuosinaan. – Almalla oli hyvä asenne kaupankäyntiin. Nallekarkkeja myytiin rasioissa, jotka maksoivat 25 penniä. Kun meillä ei ollut niin paljoa rahaa, hän myi niitä yksitellen.
Läpi käytiin myös Punkalaitumen kirjakaupan historiaa. Kaupan perusti vuonna 1917 Ruusa Helle. Kirjakaupan lisäksi Helle oli Punkalaitumen Munaosuuskunnan toimitusjohtaja. Osuuskunnan jäsenet toimittivat ylimääräisiksi jääneet kananmunat osuuskunnan kautta markkinoitavaksi pitäjän kauppoihin.
Muistelutilaisuus kirjastolla oli nimensä mukaisesti täynnä tarinoita. Tarinoita löytyi rakennuksista ja niiden asukkaista. Ei siis ihme, että ensimmäinen kolmituntinen vierähti nopeasti ja ”matkanteko” oli hidasta.