Olemme Facebookissa!

15.11.2018 – ”Viljapossu” ei ole aina viljapossua, eikä ”peura” peuraa

Metsärannan Liha toimittaa muun muassa viljapossua ja peuraa niin tukkumyyjille kuin ravintoloihin. Myös Arvo ja Siru Marttilalla on kokemusta siitä, että heidän viljapossubrändillään on myyty muualta kuin kotitilalta Koskioisilta lähtöisin olevaa sianlihaa.
Urjalan Sanomat uutisoi viime viikolla tamperelaisravintolassa lähiruokana markkinoidun ruoan olleen aivan jotain muuta, mitä ruokailijalle annettiin ymmärtää. Paljon keskustelua aiheuttaneeseen tapaukseen ottaa kantaa myös Metsärannan Lihan yrittäjä Arvo Marttila. Hänkin tunnistaa uutisessa esiin nostetun ongelman.

– Meillä on tiedossa ainakin yksi varma tapaus, jossa muualla tuotettua sianlihaa on myyty meidän viljapossuna. Kyseessä oli eräs ravintola, mutta emme nostaneet asiasta meteliä. Annoimme toki hieman ”ohjeistusta”, Arvo Marttila kertoo.

 

Hänen mukaansa on aivan varmaa, ettei Urjalan Sanomien esiin kaivama tapaus ole mitenkään ainutlaatuinen. – Ihan varmasti näin tapahtuu, mutta vahingot tai tietoiset väärinkäytökset tulevat harvoin julki. Usein kyse voi olla siitä, että joltain pientuottajalta ostetaan erä tuotetta, jonka nimi ”jää” sitten ravintolan käyttöön. Nyt kävi tuuri, kun ravintolassa ruokailija sattui olemaan journalisti, jolla oli uutisvainu kohdillaan.

 

– Ilmiö on kaikin puolin ikävä ja se on myös pientuottajien brändien väärinkäyttöä. Samalla koko nimitys lähiruoka kokee inflaation, Marttila pohtii.

 

Hänen mielestään tosin lähiruoka on sanana kokenut inflaation jo hyvän aikaa sitten. – Me lanseerasimme viljapossun lähiruokana parikymmentä vuotta sitten. Hetken kuluttua kaikkien suurtenkin lihatalojen sianliha oli ”viljapossua”. Viimeisimmän episodin yhteydessä on kuultu sellainenkin selitys, että kaikki Suomessa tuotettu ruoka on lähiruokaa.

 

– Pidän ontuvina myös selityksiä, ettei Suomesta saisi pientuottajien tuottamaa ruokaa tai luomutuotteita riittävästi. Kyllä saa, kun osaa kysyä.

 

Turhien sekaannusten välttämiseksi Arvo Marttila kertoo, että Metsärannan Lihassa pyritään lisäämään lihatuotteiden myyntiä suoraan ravintoloihin. – Toiset niistä kertovat reilusti, mistä liha on peräisin. Toiset empivät, kun pelkäävät ehkä jäävänsä yhden pientuottajan ”armoille.

 

– Pientuottajien on ruoan toimittajina oltava tosin aika varovaisia nostamaan ongelmia esille etenkin isojen toimijoiden kanssa asioitaessa. Puhelimessa sanotaan äkkiä, että teidän ei tarvitse enää meille myydä. Kuluttajat ovatkin avainasemassa. Toivoisin heidän kyselevän ruoan alkuperästä. Itsekin kyselemme, kun vaimon kanssa satumme ravintolaan syömään.

 

Peura voi olla saksanhirveä

 

Metsärannan Lihan kautta kuluttajille kulkeutuu myös paljon valkohäntäpeuran lihaa. Useammassa ravintolassa mm. pääkaupunkiseudulla menússa tarjotaan ”Peuraa Punkalaitumelta”. Peuran osalta Arvo Marttila ei kerro törmänneensä yrityksen nimen väärinkäyttöön.

 

– Itse koen laajemmaksi ongelmaksi riista -sanan käytön. Nykyään kaikki tuntuvat käyttävän sitä ruoan markkinoinnissa. Kuluttaja mieltää riistan kotimaiseksi, metsässä vapaana eläneeksi eläimeksi ja sitäkin pidetään jonkinlaisena lähiruokana, vaikka usein on kyse tarhatusta, parhaimmillaan Uudessa-Seelannissa asti kasvatetusta saksanhirvestä. Kotimaisen peuran tai hirven kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

 

Marttilan mukaan kotimaiselle riistan lihalle ilmiö aiheuttaa ongelmia. – Se synnyttää täysin väärän kuvan riistan lihan hinnasta. Jos uusiseelantilaisesta saksanhirvestä tehtyä käristystä saa muutamalla eurolla, tuntuu aidon kotimaisen riistan lihan hinta kuluttajasta äkkiä korkealta.

 

– Minä söin kerran eräällä huoltoasemalla ”hirviburgeria”, vaikkei jahtikausi ollut edes alkanut. Kyllä siinä taisi nimenomaan tulla syödyksi sitä saksanhirveä, naurahtaa puolestaan Arvon vaimo Siru Marttila.