23.07.2020 Leikittää

Kun lasta leikittää, on aikuisen vastuulla leikki mahdollistaa. Kun aikuista leikittää, palaa hän muistoissaan lapsuutensa ihaniin hetkiin.

Niihin, kun kymmenen tikkua lensi laudalta tai kun Kirkonrotassa pelastettiin omia rottia, niitä piiloista löytyneitä. Silloin riitti elämässä jännitystä ja vaarallisia tilanteita. Leikin taika tuntui mahanpohjassa ja kujersi mielessä.

Oltiin ystävien kanssa tärkeitä tekemässä. Jonkin verran tosin pahoihinkin syyllistyimme. Erityisesti sinä kesänä, kun pojat saivat ensimmäisen ilmakon.

Lapsuuden kesinä kerättiin leikistä voimia, iloa ja värejä loppuelämäksi saakka. Saimme kasvaa isossa laumassa, jakaa elämämme toisten kanssa. Olimme kaikelta turvassa, vain näkki uhkasi koskireissuilla, eikä sitäkään kovin moni ollut nähnyt.

Tämän päivän pientä ihmistä leikittää taatusti ihan yhtä paljon kuin meitä aikoinaan, mutta leikkiikö hän?

Näkeekö lehmän, kun näkee kävyn? Osaako jalon majanrakennustaidon? Istuuko lätäkössä nauramassa? Kun lasta leikittää, on aikuisen vastuulla leikki mahdollistaa. Leikithän sinä?

Hanna-Mari Kamppikoski