24.02.2022 Aiskhylos puhuttelee

Venäjä näyttää haikailevan tsaarin Venäjän rajoja. Runoilija Aiskhyloksen sanat ovat totta tänäkin päivänä: "Sodassa ensimmäinen uhri on totuus." Siitä on kokemusta myös meillä suomalaisilla.

Eräässä kotimaisessa komediasarjassa pilailtiin takavuosina suomalaispoliitikoille, jotka kävivät moittimassa suurta naapuria ilmatilan loukkauksista. Naapurimaan pääsihteeri vastasi suomalaisten kiukutteluun toistuvasti: Mitä sitten? Suomalaiset päätyivät vastamaan, ettei sitten mitään. Tuntuu, että Kremlin isossa pöydässä vastataan jälleen: Mitä sitten?

Kreikkalainen runoilija Aiskhylos sanoi yli tuhat vuotta sitten: ”Sodassa ensimmäinen uhri on totuus.” Tämä on totta myös 2020-luvun Euroopassa.

Venäjä on käytännössä aloittanut sotatoimet Ukrainassa. Kuin kaikuna talvisodan Terijoen hallituksesta tai Hitlerin 30-luvun lopun politiikasta, maa on ottanut Ukrainan kohdalla käyttöön ”vanhat konstit” ja historiapolitiikan, kääntänyt asiat päälaelleen ja näin oikeuttanut itselleen roolin ”rauhanturvaajana” Itä-Ukrainan separastistialueilla, jotka Moskova myös on tunnustanut itsenäisiksi valtioiksi nykyistä laajempine rajoineen.

Tsaarin Venäjän suuruutta haikailevan presidentti Putinin pelikirjassa sivuja taitaa riittää. Vanhastaan tiedämme Venäjän pitävän omana etupiirinään sekä Baltian maita että Suomea.Ukrainassa koettu nostaa väkisinkin mieliimme omat kokemuksemme vuodelta 1939, miksei myös vuoden 1961 noottikriisin. Iso naapurimme osaa ja on osannut käyttäytyä arvaamattomasti ja häikäilemättömästi. Putinin retoriikka alkuviikolla oli sen verran jäätävää, ettei sellaista kuultu edes kylmän sodan kalseina aikoina.

Kriisin diplomaattiseen ratkaisuun eivät tällä hetkellä usko suurimmatkaan toiveajattelijat. Sotilaallista ratkaisua ei kukaan haluaisi ainakaan lännessä. Kremlissä tilanne voi olla toinen, sillä Venäjällä on aina ihannoitu ja uskottu voimaa. Kasakka ottaa kaiken, mikä on löysästi kiinni. Siltä se näyttää.