Olemme Facebookissa!

30.07.2020 Poliisi hädässä

Tapasin metsälenkilläni yllättäen pikkupojan, joka oli pukeutunut komeaan poliisin asuun. Hän asteli varmasti ja nopeasti luokseni, kysyi reittiä lähimpään vessaan.

Tällä pienellä poliisilla oli hätä, iso hätä. Vieraassa metsässä en osannut häntä neuvoa ja sitä kovasti pahoittelin.

 

– Ei haittaa, mä menen puun taakse. Se maatuu, tämä viisas, pieni poliisi sanoi metsään loikkiessaan.

 

Aika moni taaksemme jättämämme maatuu, mutta ei kaikki. Osa maatuu todella pitkään.

 

Tupakantumppi on pahimpia pirulaisia - ja silti niitä yhä vaan heitellään luontoon. Purukumi maatuu luonnon sylissä yli 20 vuotta, muovipussi sata vuotta. Eikös hirveää?

 

Ei niin kovin kaukana ole ne ajat, kun nuoriso kävi rottia ammuskelemassa haisevilla kaatopaikoilla. Jätehuolto on kehittynyt huimasti ja harppauksin niistä ajoista. Jätetietoa on saatavilla helposti.

 

Jäteasemat palvelevat ja Punkalaitumellakin Rinki-ekopisteet ovat lähellä asumuksiamme.

 

Mutta osaammeko me jo lajitella? Viitsimmekö me? Maksaako jäte liikaa? Eikö tavara ole enää meidän, kun se muuttuu jätteeksi? Jätteeltä välttyy vain, kun on hankkimatta tavaraa. Aina uuden tavaran edessä pitäisikin miettiä muutamaa kysymystä: Miksi minä tämän nyt haluan ja tarvitsenko tätä tosiaan? Ja vaikka tämä maatuu, niin mitenhän pitkään tämä oikein maatuu?

 

Hanna-Mari Kamppikoski

Evästeet