05.05.2023 Heikki Paloheimo vappuna puhujana Koskioisilla
Muistomerkillä Punkalaitumen Sosialidemokraattien puheenjohtaja Sari Lappalainen puhui rauhasta. – Saamme olla kiitollisia siitä, että saamme elää rauhassa ja turvassa. Olemme etuoikeutettuja.
Lappalainen siteerasi Väinö Linnaa, joka on sanonut, että kestävä rauha perustuu toteutuneeseen oikeudenmukaisuuteen. Vaikka pelko onkin ollut läsnä viime aikoina päätöksenteossa, on Suomea Lappalaisen mukaan johdettu yhteistyöllä ja hyvillä neuvottelutaidoilla.
Muistomerkille kokoontuneet laskivat kukin vuorollaan kukan muistomerkille. Ensimmäisinä kukat laskivat Sari Lappalainen ja Punkalaitumen Vasemmistoliiton puheenjohtaja Jouko Mäkelä.
Juhla Koskioisilla
Työväenjärjestöjen yhteistä vappujuhlaa vietettiin Koskioisten työväentalolla. Yleisöä oli paikalla kolmisenkymmentä henkeä ja heille oli järjestetty kahvitarjoilu.
Juhlapuhujana oli emeritusprofessori Heikki Paloheimo, joka ilahdutti yleisöä myös hanurinsoitolla. Hän pohti puheessaan nykyistä maailmantilannetta todeten, että maailmankirjat ovat sekaisin.
– Pitkään luulimme, että talouden kansainvälistyminen ja maiden välisen kaupan lisääntyminen tuo vakautta valtioiden välisiin suhteisiin. Venäjän sotatoimet Ukrainassa osoittavat, että uskomus taloudellisen keskinäisriippuvuuden vakautta edistävästä vaikutuksesta eivät pidä paikkaansa. Valtapolitiikkaan liittyvät motiivit saattavat olla tärkeämpiä kuin taloudellisesta vaihdannasta saatavat hyödyt.
Itä-Euroopan sosialististen maiden romahtamisen jälkeen lännessä kuviteltiin Paloheimon mukaan sinisilmäisesti, että edessä on länsimaisen liberaalin demokratian voittokulku. – Ajateltiin itseriittoisesti, että markkinatalouden, liberaalin demokratian ja hyvinvointivaltion tai hyvinvointiyhteiskunnan yhdistelmä on ylivertainen muihin talousjärjestelmiin ja hallitsemistapoihin verrattuna. Tuo kuvitelma oli harhainen. Maailma jakaantuu edelleen erilaisiin blokkeihin, eikä ole näköpiirissä, että tämä blokkijako olisi purkautumassa.
Sotaa Ukrainassa käyvän Venäjän hallitsemisjärjestelmää Paloheimo kuvasi autokraattiseksi kleptokratiaksi. – Autokraattisessa kleptokratiassa hallitsija joutuu käyttämään sekä taloudellisen suosinnan että rangaistusten keinoja oman valtansa säilyttämiseksi. Taloudellisen suosinnan ja sanktioiden keinot ovat pelote. Venäjän talousjärjestelmässä omistukset ovat pikemminkin hallintaoikeuksia, jotka itsevaltainen hallitsija voi antaa ja ottaa pois. Se on Venäjän itsevaltaisen hallinnan taloudellinen kivijalka.
– Venäläisen argumentaation mukaan sotilaallisen erikoisoperaation voittaminen Ukrainassa on Venäjälle eksistentiaalinen, maan koko olemassaoloon liittyvä kysymys. Venäjän sotatoimet Ukrainassa eivät ole eksistentiaalinen kysymys Venäjän olemassaolon kannalta. Vladimir Putinille ne voivat sitä olla. Jos Venäjä kärsii tappion sodassa Ukrainaa vastaan, Putinin asema Venäjän diktaattorina on uhattuna. Putinilla ei ole varaa hävitä aloittamaansa sotaa ja siksi odotettavissa on mahdollisesti vielä pitkään kestävä näännyttävä sota, jonka lopputulos ratkeaa taistelukentillä.
Paloheimo otti kantaa myös kotimaassa käytävään keskusteluun sodasta. – Me kuulemme äärivasemmalta puheenvuoroja, joiden mukaan Yhdysvallat on syypää siihen, että Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Näin ajattelevat sitoutuvat sellaiseen ajattelutapaan, missä maailma jakaantuu suurvaltojen etupiireihin ja suurvalloilla on oikeus rajoittaa etupiiriinsä kuuluvien pienempien maiden poliittisia valintoja.
Äärivasemmiston ajattelussa tämä imperialistinen etupiiripolitiikka on USA:n harjoittamana tuomittavaa, mutta Venäjän harjoittamana realistista ja hyväksyttävää. Suomessa tämä ajattelutapa kukoistaa viime vuonna perustetun Naapuriseuran toiminnassa.
Kotimaan politiikassa Paloheimo totesi vastakkainasettelun kärjistyneen 2010-luvulta alkaen. Työmarkkinatilanne on murrosvaiheessa ja taloustilanne sekä väestön huoltosuhde ovat muita Pohjoismaita heikompia. Viime vuosikymmeninä on edennyt monia yhteiskunnallisen muutoksen valtavirtoja, jotka ovat olleet omiaan heikentämään vasemmistopuolueiden kannatusta niin Suomessa kuin muissa Länsi-Euroopan maissa.
– Teollisuustyöväestön osuus työvoimasta on vähentynyt, ay-liikkeen jäsenistön puoluetausta on monipuolistunut, puolueiden jäsenmäärät ovat pienentyneet, vasemmistopuolueet ovat olleet haluttomia käymään keskustelua laajan julkisen sektorin ei-toivotuista vaikutuksista ja moderni hyvinvointivaltio on tukenut yksilöllisyyttä, Paloheimo listasi syitä.
Käytyjen eduskuntavaalien vastakkainasettelua hän kuvasi jyrkimmäksi vuosikymmeniin. Syitä tähän hän löysi myös SDP:stä. – Vaalikampanjassa SDP valitsi strategian, jossa se ampui kovilla sekä Perussuomalaisia että Kokoomusta kohtaan ja kampanjan tuloksena lisäsi kannatustaan toisten hallituspuolueiden kustannuksella. SDP:n voitto perustui siihen, että osa Vihreiden ja Vasemmistoliiton kannattajista antoi äänensä SDP:n ehdokkaalle toivoen, että SDP pysyisi pääministeripuolueensa myös nyt alkavalla vaalikaudella tai toivoen, että Perussuomalaiset ei ainakaan nousisi hallitukseen.
– SDP pelasi vaaleissa upporikasta ja rutiköyhää. Voimakkaalla Perussuomalaisiin ja Kokoomuksen kohdistuvalla kritiikillään se tavoitteli suurimman puolueen paikkaa, mutta kun sitä ei tullut, käteen jäi luu, ja mitä ilmeisimmin molempien vasemmistopuolueiden paikka oppositiossa. Toisenlaisella vaalistrategialla, missä kritiikki olisi kohdistunut Perussuomalaisiin, mutta selvästi vähemmän Kokoomuksen, SDP olisi voinut lisätä kannatustaan liberaalien porvarien keskuudessa ja säilyttää paremmat neuvotteluasemat hallitusta muodostettaessa.
Vasemmistopuolueilla onkin Paloheimon mukaan edessä oppositioon siirtyminen. – Se tuo mieleen Kalevi Sorsan kysymyksen: ”Mitä siellä tekemään? Kissanpoikia pesemään.” Kun vasemmiston kokonaiskannatus on niin pieni kuin se nyt on, vasemmiston tavoitteita on politiikassa mahdollista toteuttaa vain siten, että vasemmistopuolueilla on toimivia yhteistyösuhteita myös porvarillisiin puolueisiin. Ei vähemmistöllä maata hallita.
– Jos Petteri Orpo onnistuu kokoamaan tavoittelemansa porvarillisen enemmistöhallituksen, lähes koko oppositio jää hallitusrintaman vasemmalle puolelle. Siitä huolimatta emme tule näkemään yhtenäistä oppositiota. Keskusta etsii omintakeista keskustalaista profiiliaan tukemalla ajoittain hallituksen talouspoliittisia linjauksia ja tykittäen ajoittain Perussuomalaisia vaalilupausten pettämisestä. Sekä Vihreät että Vasemmistoliitto haluavat eri tavoin erottautua SDP:stä voittaakseen takaisin sitä kannatusta, jonka ne nyt pidetyissä eduskuntavaaleissa SDP:lle menettivät, Heikki Paloheimo arvioi.