06.06.2024 Valkolakit kruunasivat unohtumattoman matkan

Sisäänmarssin jälkeen juhlan juontajat Siiri Rinne ja HsaSay Ka Paw toivottivat vieraat tervetulleeksi sekä laulettiin Suvivirsi. Ylioppilasjuhlan yhteydessä myös perusopetuksen päättäneet 9. luokkalaiset saivat päättötodistuksensa.

Ennen uusien ylioppilaiden lakitusta kuultiin Eevi Nissilän ja Outi Koivuniemen esittämä  koskettava kappale Lintu sekä Vapauden viesti luovutettiin tuleville abiturienteille.

Ylioppilaiden todistuksia sekä valkolakkeja olivat jakamassa rehtori Arto Asa sekä 3. vuosikurssin ryhmänohjaaja Joona Marku ja 2. vuosikurssin ryhmänohjaaja Tanja Wallin. Uudet ylioppilaat kävivät kukin vuorollaan hakemassa todistuksensa sekä valkolakkinsa, ja tämän jälkeen rehtori julisti heidät kevään uusiksi ylioppilaiksi.

Lakituksen jälkeen vuorossa oli rehtori Arto Asan puhe uusille ylioppilaille. Puheessaan Asa muistutti yleissivistävän koulutuksen merkityksestä. – Välillä olette varmasti kyseenalaistaneet mihin kaikkeen yksityiskohtaista tietämystä tarvitaan tulevaisuudessa. Kyse ei aina olekaan tarpeellisuudesta vaan ajatuksesta, että yleissivistys on suomalaisen demokratian perusta.

Asa otti puheessaan myös kantaa uuteen opetussuunnitelmaan ja siihen, miten kulttuurimme ihannoi luovuutta sekä sen oppimista. – Nykyiset perus- ja lukio-opetuksen opetussuunnitelmat korostavat luovuutta ja itseohjautuvuutta. Miten on käynyt? Suomalaisten nuorten pisa-tulokset ovat tulleet rytinällä alas lähes kaikilla osaamisen alueilla, myös luovuudessa.

Lisäksi Asa nosti esiin koulumaailmaakin koskevan tekoälyn ja sen, onko tekoäly opinnoille uhka vai mahdollisuus. – Käytin yhtenä iltana luovuuttani ja kysyin tekoälyltä, miten sinua tulisi käyttää hyväksi opetuksessa. Tekoäly vastasi ja teki itsestään varsin hyvän CV:n. Jään kuitenkin vielä miettimään hänen palkkaamistaan.

Asa onnitteli uusia ylioppilaita myös siitä, miten he ovat osoittaneet pystyvänsä pänttäämään tietoa, opettelemaan asioita ulkoa ja sen lisäksi käyttämään luovuuttaan niin menestyksekkäästi, että Punkalaitumen lukio sijoittui STT:n lauantaina julkaisemassa lukiovertailussa Pirkanmaan kolmanneksi parhaaksi ja koko maan vertailussa 16. sijalle.

Puheensa lopuksi Asa muistutti ylioppilaille, miten kaikki on mahdollista heille. – Niin kauan kuin on pää paikoillaan, kaikki on mahdollista. Teillä nuorilla ylioppilailla on varmasti jokin ala tai ammatti mielessä. Ei pidä luovuttaa, jos opiskelemaan ei pääse ensi yrittämällä. Jos tosissaan jotain haluaa, sen saa, jos vain siihen uhraa aikaa ja vaivaa. Aina kaikki ei mene suoraan maaliin.

Tämän jälkeen juhlassa laulettiin perinteinen Gaudeamus igitur ja lukion 1. vuosikurssin pojat esittivät kappaleen Sinuun minä jään Outi Koivuniemen säestyksellä.

Unohtumaton matka

Uuden ylioppilaan puheen juhlassa piti Niko Heikkinen. Hän kiitti aluksi puheessaan opettajia ja vanhempia, jotka ovat olleet osana lukiotaivalta. – Haluan kiittää opettajia, jotka ovat tukeneet, joustaneet sekä vanhempia ja perheitä, joita ilman emme olisi tässä.

Myös ystävät saivat kiitosta yhteisestä matkasta. – Tärkeintä matkalla ovat olleet myös ystävät, joiden kanssa on nähty monet ilot ja haasteet. Te teitte matkasta unohtumattoman, Heikkinen totesi.

Puheensa lopuksi Heikkinen kannusti ylioppilastovereitaan seuraamaan unelmiaan. – Tulevaisuus on täynnä mahdollisuuksia ja yhdessä voimme saavuttaa suuria asioita. Haluan kannustaa luokkatovereitani seuraamaan unelmiaan. Kaikilla on mahdollisuus muuttaa maailmaa. Nyt juhlistetaan tätä hetkeä ja katsotaan tulevaan.

Juhlassa kuultiin myös riemuylioppilaiden juhlapuhe, jonka piti Irmeli Rantala. Hän muisteli puheessaan aikaa ennen tietokoneita ja puhelimia. – Mitä kaikkea meiltä puuttuikaan, kun ei ollut tietokoneita eikä puhelimia? Voisi luulla, että joko olimme vähään tyytyväisiä tai eikö tiedetty paremmasta. Mutta mitä kaikkea meillä olikaan niiden tilalla. Oli joukko arvonsa tiedostavia, päämäärätietoisia nuoria, joita jännitti tuleva, mutta se myös kutkutti ja kihelmöi; mitä on edessä, minne lähden ja palaanko takaisin?

Lisäksi Rantala muisteli kouluaterian hintaa sekä millaisia oppiaineita lukiossa opiskeltiin. – Kouluaterian hinta oli yhden markan ja kymmenen penniä ja se oli monipuolista sekä maistuvaa. Siitä huolimatta Pärnistön Alman munkit ja Kauniston karamellit houkuttelivat aika usein. Lukio-opetus syksyllä 1971 tarkoitti myös valintaa kielilinjan ja matemaattisen linjan välillä. Oppiaineita olivat muun muassa sielutiede ja filosofia, luonnonoppi, liikunnassa oli jytäjumppaa, terveysopissa tupakkavalistusta ja tapakasvatusta. Lisäksi oli myös ammatinvalintaa ja jopa opiskelutekniikkaa.

Mieleen Rantalalle oli myös painunut muisto kuvaamataidon tunnilta. – Istuimme ulkona maalamassa kevätauringossa valitsemastamme runosta meihin vaikuttunutta kohta. Valitsin Katri Valan runon ”Kukkiva maa”, joka on mahtava ylistys kevätluonnon kauneudelle. Ehkä kirjoittamani runon kohta silloiseen viidakkomaalaukseeni kuvastaa nuoren tunnemyrskyjä: ”Kuumaa ja värisevää ja hulluksi juovuttavaa”.

Puheensa lopuksi Rantala totesi ylioppilaille, että läksyt ja työ on heillä nyt hetkeksi takana. – Joten nyt on aika juhlia. Hyvää matkaa, ylioppilas! Kantakoot siivet. Muista palata, toivotti Rantala puheensa päätteeksi.

Ylioppilasjuhlan päätti opekuoron riemukas lauluesitys kappaleella Kesän lapsi, jonka jälkeen juhlavieraat pääsivät onnittelemaan kevään tuoreita ylioppilaita.