07.06.2018 Koulut päättyivät valkolakkien riemuun
Liikuntahallin kevätjuhla alkoi komeasti uusien ylioppilaiden sisäänmarssilla ja Suvivirrellä. Oppilaat ja juhlakansan tervetulleeksi toivottanut Yhteiskoulun ja lukion rehtori Arto Asa vertasi koulunsa päättäneille 9. luokkalaisille suuntaamissaan sanoissa koulunkäyntiä jääkiekko-otteluun.
– Yläkoulussa kuten jääkiekko-ottelussakin on yleensä kolme erää. Yläkoulun erät ovat 7. luokka, 8. luokka ja 9. luokka. Jotkut teistä pääsevät erätauolle ja toisilla loppuu koko ottelu. Monen teidän osalta peli on edennyt tasaisesti. Jonkun kohdalla on voinut havaita tekemisessä epätasaisuutta, on ollut hyviä pelin jaksoja ja vähän huonompia jaksoja tai eriä. Jonkun kohdalla viimeinen erä on ollut kaikkein heikoin. Joku on parantanut peliään viimeisessä erässä ja jollain se on mennyt aivan pieleen. Joku on pelannut koko pelin huipputasolla, kaikki on onnistunut, Asa kuvaili.
Hän muistutti myös yhteisten sääntöjen noudattamisen merkityksestä niin koulussa kuin jääkiekossakin. – Ilman niiden noudattamista ei päästä hyvään lopputulokseen yksilötasolla eikä joukkueen näkökulmasta. Virheitä saa tehdä, mutta niistä täytyy ottaa opikseen. Jääkiekossa ja koulussa täytyy osata toimia toisten ihmisten kanssa ja ottaa muutkin huomioon. Se on hyvä, koska elämä on joukkuepeliä.
9. luokkalaisille päästötodistuksen Asan lisäksi jakoivat luokanvalvojat Katri Hovila ja Antti Jokela. Todistusten jaon jälkeen 9. luokkalaiset esittivät Haloo Helsingin! aiheeseen sopivan Maailman toisella puolen.
Lukion osalta koulunpäätös alkoi Sotaveteraanien Vapauden viestin luovutuksella. Vapauden viesti siirtyi lukion päättäneiltä abeilta toisen vuosikurssin oppilaille.
Ylioppilastodistukset ja valkolakit uusille ylioppilaille ojensivat rehtori Arto Asa, vararehtori Tanja Wallin sekä opettajan uransa päättävä Hannu J. Paukku.
Uusille ylioppilaille puhunut rehtori Arto Asa muisteli abien Punkalaitumen Sanomissa maaliskuussa julkaisemaan runoa. – Päällimmäisenä mieleen tulee, että lukion käyminen on paikoin ollut haastavaa ja raskastakin. Varsinkin viimeinen vuosi kirjoituksineen ja huoli siitä, miten selviydytte niistä lyhyellä valmistautumisajalla, on aiheuttanut stressiä ja paineita.
– Olette tänään yhdessä elämänne risteyskohdassa. Tästä eteenpäin olette opinnoissanne hieman enemmän omillanne. Tämä päivä merkitsee myös sitä, että yhteiset kouluvuodet monen hyvän kaverin kanssa päättyy tähän päivään. Kun nyt lähdette eri suuntiin, pitäkää kuitenkin kiinni ystävyys-ja kaverisuhteista, joita olette rakentaneet kouluvuosien aikana. Osallistukaa itse oman tulevaisuutenne ja elämänne suunnitteluun. Omilla valinnoilla on suuri merkitys sille miltä elämänne näyttää ja maistuu tulevaisuudessa ja mikä on elämän tarkoitus, Asa muistutti.
– Sanotaan, että ihminen tarvitsee juuret ja siivet. Juuret, jotta hän tietäsi, mistä on tullut. Teidän juurenne ovat siinä maaperässä, missä olette kasvaneet ja niiden ihmisten luona, jotka ovat teistä huolta pitäneet. Ja siivet ihminen tarvitsee päästäkseen elämässään eteenpäin. Vahvistakaa koko ajan siipiänne, mutta älkää unohtako juurianne. Ne tarvitsevat jatkuvasti myös ravintoa. Olkaa elämässänne rohkeita ja innostuneita, mutta samalla kuitenkin päätöstenne suhteen harkitsevia ja viisaita. Omia tunteita kannattaa myös kuunnella. Toiset päätökset tehdään tunteella ja toiset järjellä. Täytyy muistaa, että järjellä ei voi kaikkia asioita selittää. Pitäkää juurenne ravittuina ja siivet lentokunnossa.
Puoli vuosisataa sitten ylioppilaiksi päässeiden riemuylioppilaiden puolesta juhlassa puheenvuoron käytti Pekka Selimaa. – Me edustimme 50 vuotta sitten suuria ikäluokkia. Luokallamme oli 28 oppilasta, jotka kaikki lakitettiin.
Selimaa muistutti, että opintomenestys ja menestyminen työelämässä eivät aina korreloi. – Työelämässä pärjää, kun suorittaa tehtävät, jotka annetaan. Pitäkää yllä yleissivistystänne. Seuratkaa mediaa, lukekaa uutisia ja lukekaa kirjoja.
Riemuylioppilaat olivat keränneet myös kolme 200 euron stipendiä. Ne saivat uusista ylioppilaista Janika Kaskenoja, Jonna Kankaanpää ja Essi Hyytiäinen.
40 vuotta sitten ylioppilaiksi päässeiden puolesta puhui Juha Helimaa, joka tuli aikoinaan Punkalaitumen lukioon Alastarolta. – Naapurin emäntä sitä ihmetteli, että miksi lähdin maalaislukioon enkä kaupunkiin. Punkalaitumen lukiosta sai kuitenkin hyvät eväät, vaikka äidinkielen opettajamme sanoikin, ettei Punkalaidun ole yhtään syrjässä, vaan ihan keskellä metsää.
– Juhlikaa ja antakaa korkkareiden nousta kattoon. Elämässä riittää kyllä opiskelua ja työntekoa, Helimaa evästi. Myös 40 vuotta sitten ylioppilaaksi päässeet olivat keränneet stipendin. Se annettiin ylioppilaista Jasmina Saarikolle.
Uusien ylioppilaiden puheen pitivät Vanessa Ärling ja Essi Hyytiäinen. He kiittivät erityisesti ryhmänohjaajaansa Tanja Wallinia. – Olet paras ryhmänojaaja juuri meidän luokallemme.
Ylioppilaat kävivät puheessaan läpi kolmen vuoden taivaltaan Punkalaitumen lukiossa, johon he olivat tyytyväisiä. – Moni sanoi 9. luokalla, ettei tänne ainakaan jää mutta tässä sitä vain ollaan valkolakki päässä, kaksikko naurahti.
Musiikkia päätösjuhlassa esitti kaksi Yhteiskoulun bändiä. Ne soittivat kappaleet Maailma on sun ja Sinun vuorosi loistaa. Solisteina toimivat Laura Yli-Rantala ja Emma Aro. Bändin ohjaajana toimi musiikinopettaja Outi Koivuniemi, joka huolehti myös Suvivirren ja Gaudeamuksen säestyksestä.
Lukion ensimmäisen vuosikurssin oppilaat kertoivat Kaikuja menneisyydestä -esityksessä merkittävistä Suomen historiaan vaikuttaneista naisista, kuten Maria Tschetschulinista, Emma Åströmista ja Hilja Pärssisestä. Sata vuotta sitten käytyä sisällissotaa sivuttiin Hjalmar Linderin puheenvuorossa verenvuodattamisen lopettamiseksi. Ääneen pääsi myös sotavuosien naisylioppilas Maileena Vestala sekä Mannerheimristin ritari Tuomas Gerdt.
Ylioppilaille ojennettavat ruusut on lahjoitti Kesälaitumen Kukka ja todistuskansiot Punkalaitumen Osuuspankki.