”Niin, vanha mylly kertoa vois monta tarinaa”, lauloivat Matti Louhivuori ja Metro-tytöt. Liitsolaan vanhan myllyn tarina olisi voinut päättyä piankin, elleivät Taisto ja Tapio Tervekoski, isä ja poika, olisi ryhtyneet hatunnoston ansaitsevaan pelastusoperaatioon.
Heti sotien jälkeen rakennettu mylly seisoo Liitsolassa tiiviin kyläasutuksen keskellä aivan Sammaljoentien varressa. Voi hyvin kuvitella, kuinka sen edustalla on jauhatuspäivinä ollut ruuhkaa. – Hevosilla viljat siihen aikaan myllyyn tuotiin isoissa säkeissä. Muistan sen mukulasta hyvin, sanoo Taisto Tervakoski.
Liitsolan myllyn rakensi tai rakennutti sodan jälkeen Isoviita-niminen mies. Hän rakensi myllyn viereen asuintalon ja myllyn alapuolella toimi saha. Viimeiset jauhot myllyssä jauhettiin 1960–70-lukujen taitteessa.
Vuonna 1986 Taisto Tervakoski osti Isoviidan vuonna 1947 rakentaman asuinrakennuksen ja sille lohkaistiin oma tontti. Mylly jäi tässä vaiheessa omalle tontilleen ja se alkoi hiljalleen ränsistyä. Jossain vaiheessa sivuosan kattokin petti. Viime keväänä Tervakosket päättivät puuttua myllyn kohtaloon ja ostivat sen helsinkiläiseltä omistajalta itselleen.
– No perkule, kun sitä alkoi olla kamala jo koko kylän kattella. Mukavampi on tulla pirtistä pihalle, kun rakennus on kunnossa, naurahtaa Taisto Tervakoski etsien perusteluja aloitetulle korjausurakalle.
Tapio puolestaan lisää, että Liitsolan omaleimaisen kylänraitin varrella kaikista muista rakennuksista on pääsääntöisesti pidetty hyvää huolta. Kunnostamalla ränsistyneen myllyrakennuksen kylän ilme komistuu entisestään.
Tähän mennessä mylly on saanut pintaansa uutta lautavuorta lahonneen tilalle. Hyvin säilynyttä vanhaa seinää on peitetty uudella maalilla. – Vanhoja ikkunoita on kunnostettu ja tuon sivuosan romahtanut katto korjattu. Julkisivun puolen lipan uusimme vastaamaan alkuperäistä. Jossain vaiheessa sitä oli pidennetty, Tapio kertoo.
Korjausurakka on vielä kesken. – Paljon on tekemättä. Nosturissakin loppui vara, kun rakennus on niin korkea. Pitää saada jostain korkeampi nosturi. Yhtä kaikki, urakka etenee, siitä isä ja poika ovat varmoja.
Kaikki vanhan myllyn vehkeet
Kun vanhaan myllyyn astuu sisään, hämmästyy sitä, kuinka paljon vanhaa on vuosikymmenten jäljiltä säästynyt. – Kyllä täältä kaikki vanhan myllyn vehkeet löytyy, mutta kivipari puuttuu, Taisto Tervakoski näyttää.
Tosiaan, vanha kivimylly kivineen on jossain vaiheessa viety pois. Mutta paljon muuta on säilynyt.
Puurunkoiset elevaattorit ovat paikoillaan. Samoin myllyistä tulevat puiset jauhotorvet, joista voi lukea, mitä jauholaatua mistäkin torvesta tulee.
Viisikerroksisen rakennuksen kolmannesta kerroksesta löytyy edelleen sihtimylly ja vehnän kuorimakone. – Sen verran olen sitä pyöräyttänyt, että osat liikkuvat edelleen, Tapio Tervakoski naurahtaa.
– En tiedä, ketkä ovat sodan jälkeen olleet tätä myllyä rakentamassa, mutta kun räknää, niin on siinä ollut puusepällä kova tekeminen, Taisto tuumii.
Liitsolan harjanteisella mäellä ei myllyä ole ollut mahdollista käyttää vesivoimalla. Sodan jälkeen tuulivoimakaan ei enää ollut muotia. Niinpä mylly on toiminut sähköllä.
Alimmassa kerroksessa on iso sähkömoottori, jolla myllyt saatiin pyörimään. Jokaisessa kerroksessa on myös valta-akseli, joka jakoi voimaa eri koneille ja elevaattoreille.
Sen verran iso sähkön käyttäjä mylly on ollut, että sille on rakennettu tiilestä oma muuntamorakennus. Se on aivan myllyn takana, lähes seinässä kiinni.
– Kyllä tässä paljon kyläläisiä on poikennut katsomassa, ja ihan muualta tulleita ohikulkijoitakin. Kaikki ovat sanoneet, että hienoa, kun myllyä nyt kunnostetaan, sanovat Taisto ja Tapio Tervakoski.
Mitään sen erikoisempaa jatkokäyttöä isä ja poika eivät ole vanhalle myllylle miettineet, kunhan rakennus on ehostettu ja sisätilatkin raivattu. Mutta kuten Taisto Tervakoski sanoo: On se mukavampi kattella.
» Takaisin arkistoon