05.12.2019 Epävakauden leima

Suomen poliittinen kenttä on 2010-luvulla ollut vahvassa murroksessa, mikä näkyy valtakunnan politiikassa. Perinteiset poliittiset ideologiat ovat haalistuneet ja niitä ovat nousseet haastamaan uudet teemat ja uudet puolueet.

Suomi-neidon 102. itsenäisyyspäivää huomenna leimaa maamme poliittisen elämän epävakaus. Postijupakan seurauksena sekä ministeri Sirpa Paatero että pääministeri Antti Rinne joutuivat eroamaan.

Nykyinen hallitus ehti olla vallan kahvassa puolisen vuotta, kun oltiin umpikujassa. Juha Sipilän hallitus sinnitteli loppumetreille, kunnes erosi. Sitä edeltänyt Jyrki Kataisen ”sixpack” vaihtoi pääministeriä vuosi ennen seuraavia vaaleja.

2010–luvun epävarmuus valtakunnan politiikassa kertoo poliittisen kulttuurin muutoksesta. Nykyinen puolukartta nojaa pitkälti vanhoihin suuriin puolueisiin: demareihin, keskustaan ja kokoomukseen. Tänä päivänä mukaan ovat kuitenkin tulleet myös vihreät ja perussuomalaiset, joiden poliittiset ideologiat ovat löytyneet uusista teemoista. Vihreillä ympäristöstä, perussuomalaisilla maahanmuutosta. Molemmat puolueet ovat saaneet erittäin paljon kannattajia.

Vanhojen puolueiden perinteiset ideologiat ovat väljähtäneet. Kuinka moni keskustan äänestäjä osaa kertoa, mitä on alkiolaisuus? Entä mikä on demariäänestäjän määritelmä sosialismista tai kokoomuslaisen oikeistolaisuudesta?

Huoli omasta kannatuksesta ja poliittisen kentän pirstaloituminen ahdistavat puoluejohtajia. Sen vuoksi hallituspohjat ovat laajoja ja yhteistyötä tehdään helposti ”väkisin hymyillen”. Tämä johtaa siihen, että entistä helpommin ollaan valmiit kesken hallituskauden ajamaan tilanne tiistain kaltaiseksi. Joku voi ”siunailla”, ettei tällaista sattunut Kekkosen aikana.