09.12.2016 Kohti juhlavuotta

Tiistaina juhlittiin 99-vuotiasta, itsenäistä Suomea. Samalla aloitettiin lähtölaskenta Suomi 100 -juhlavuoteen. Tiedossa on monenlaista suurempaa ja pienempää juhlaa ja tempausta, jotka rakentuvat satavuotiaan isänmaamme ympärille.

Juhlavuonna on syytä raapaista syvemmältä sitä, millainen satavuotias Suomi on. Missä olemme onnistuneet, missä olemme hyviä ja missä olisi parantamisen varaa?

Suomalainen hyvinvointivaltio on rakentunut sotien jälkeisenä aikana yhteiskunnaksi, josta kansainvälisestikin otetaan mallia. Olemme korkean koulutuksen, hyvän elintason ja toimivien julkisten palveluiden valtio, jossa korruptio on poikkeuksellinen ilmiö. Tästä on syytä olla tyytyväinen.

Yhteiskunnassamme on myös toinen puoli. Vauraus ja henkinen hyvinvointi eivät jakaudu tasan suomalaisten kesken. Nuorten syrjäytyminen ja putoaminen yhteiskunnan turvaverkon läpi on tosiasia, joka ilmenee karmeina ja epätoivoisina tekoina, kuten Imatralla viime viikonvaihteessa.

Rakenteellinen työttömyys vaivaa korporaatioyhteiskuntaa, eikä siihen tunnuta päästävän käsiksi. Samaan aikaan väkeä tarvittaisiin esimerkiksi vanhustenhoitoon, jossa tiukentuvat mitoitukset alkavat vaikuttaa huolestuttavalla tavalla hoidon laatuun.

Osana kansainvälistä yhteisöä olemme mukana myös globaaleissa ilmiöissä. Samoin tapahtumat lähialueillamme vaikuttavat meihin. Ikävä tosiasia on, että Suomi 100 -juhlaa vietetään totuttua epävarmemmassa turvallisuusympäristössä, jossa suurvalta- ja naapurisuhteiden lisäksi kuulemme kaikuja sellaisista sanoista kuin ympäristökatastrofi, terrorismi, humanitäärinen hätä ja pakolaiskriisi.
Kaikesta huolimatta tai juuri sen vuoksi, tehdään Suomi 100 -vuodesta arvokas, iloinen ja jokaiselle kuuluva juhla koko maassa, myös täällä Punkalaitumella. Silloin kunnioitamme parhaiten niitä arvoja, joista meidät maailmalla tunnetaan ja joista voimme olla ylpeitä.