18.02.2016 Digipankki

Suomalainen pankkisektori on 1990-luvun laman jälkeen kokenut melkoisia muutoksia. Laman jälkeisten vuosien ilmiö liittyi pankkitoiminnan keskittymiseen, tällä vuosituhannella tahdin tuntuu määräävän digitalisaatio.

Siinä missä vielä runsaat parikymmentä vuotta sitten pankkivirkailijat istuivat kassoilla palvelemassa asiakkaita, korostetaan tänä päivänä sanaa neuvonta. Tilisiirroilla maksu on lähes historiaa, käteisen rahan käyttö on vähentynyt ja keskiverto pankin asiakas hoitaa päivittäisen pankkiasiointinsa joko nettipankissa tai mobiilisovelluksen avulla.

On erittäin totta, että tätä nykyä jo lähes kaikki pankkipalvelut on mahdollista saada verkossa. Asiointi ei ole edes välttämättä kiinni ajasta tai paikasta. Laskujen maksu onnistuu kotisohvalta kännykkä kädessä ja lainaneuvottelunkin voi hoitaa alusta loppuun kotoa käsin mutta silti pankin virkailijan kanssa ”kasvotusten” etäyhteyden ansiosta.

Aktiivi-ikäiset pankin asiakkaat hallitsevat hienosti digipankin käytön, samoin monet seniorit. Mustaa ei kuitenkaan saa puhutuksi valkoiseksi sen tosiasian kohdalla, että edelleen etenkin maaseudulla elelee monia iäkkäitä ihmisiä, jotka ovat jääneet kaiken digitalisaation osalta ”kelkasta”. He ovat pankkimurroksen väliinputoajia, joita pankit varmasti yrittävät auttaa mutta joille esimerkiksi pankkikortin hankkiminen on eri syistä korkean kynnyksen takana.