29.08.2019 ”Joku puhu”

”Siä on jo kahreksan ikkunaa hajonnu”, ”Perustukset on toisesta päästä vajonnu parikytäsenttiä”, ”Yks tyäntekijä sano, että se on ihan mätä jo ny”.

Edellä kirjoitettuja tietoja on kantautunut pitäjältä kesän aikana liittyen Punkalaitumen Yhteiskoulu-lukion uuteen rakennukseen. Varmoja tietoja totta kai, koska puhuja on kuullut ne joltain toiselta yhtä varmana tietona, koska taas hänelle ”joku” oli niin kertonut.

Uuden koulun valmistuminen on myöhässä parisen kuukautta urakkasopimuksessa kirjatusta ajankohdasta. Alkuvaiheessa ongelmia oli suunnitelmien puutteellisuudessa, sitten pohjatöissä ja talvella yläpohjan betoni pääsi kostumaan vesikattotöiden viivästymisen vuoksi. Ei voida siis kieltää, etteikö hankaluuksia olisi ollut. Ikkunatkin toimitettiin vääränlaisina ja ne jouduttiin vaihtamaan.

Hankaluudet ja niistä tehdyt tulkinnat tahtovat jalostua ”varmoiksi tiedoiksi”, jotka kansan suussa tunnetaan juoruina ja huhuina. Näin on ollut kautta maailman molemmat sivut. Jokaisella on myös omat motiivinsa huhujen levittämiseen ja niitä saa kukin sisällään tutkiskella.

Kansainvälisissä suhteissa on viime aikoina puhuttu paljon disinformaatiosta. Viisaat ovat sitä mieltä, että siihen on vastattava nopeasti ja puhtaalla faktalla. Sama lienee ohjenuora myös pienemmissä ympyröissä. Mitä nopeammin huhuilta leikataan siivet, sen vähemmän niistä alkaa muodostua ”varmaa tietoa”, jonka oikominen onkin sitten hankalaa. Vasta-argumentiksi kun tulee kuin apteekin hyllyltä: ”Kyllä ne nyt niin sannoo, mutta ei se sillai oo.” Epäilyksen siemen on hukkakauran lisäksi paras itämään. Kasvupohjaahan  sille löytyy meistä jokaisesta.