Ajopuuna soteen

Meneillään olevat sote- ja maakuntauudistus saavat runsaasti palstatilaa tämän viikon paikallislehdessä. Sinällään se on aivan oikein, sillä uudistukset ovat suuria ja ne koskettavat meitä kaikkia suomalaisia.

Uudistusten suuruutta kuvaa hyvin se, että niitä on synnytetty jo vuosikausia eikä valmista ole tahtonut tulla. Toinen uudistusten suuruudesta kertova asia on, että vielä tälläkään hetkellä kaikilla, edes päättäjillä, ei tunnu olevan selkeää kuvaa siitä, mitä ollaan tekemässä. Hahmotelma rakenteesta on olemassa mutta sen sisällä monet asiat ovat yhä avoimia.

Sote- ja maakuntauudistukset linkittyvät myös lähestyviin kuntavaaleihin. On sanottu, että huhtikuun vaalit ovat sote-vaalit. Tämä arvio menee valitettavasti metsään. Paremminkin voisi puhua elinvoimakuntavaalista. Näin siksi, että nyt valittavan valtuuston päätöksenteon painopistealueet tulevat liittymään nimenomaan kuntien elinvoimatekijöihin.

Soteuudistus selkeyttää kunnan taloutta mutta tuo myös epävarmuustekijöitä. Erityisesti huoli on soten lähipalveluiden säilymisestä. Punkalaidun on antanut niiden osalta päätösvallan jo ajat sitten Sastamalan kaupungin käsiin ja sitonut omat kätensä niihin mahdollisuuksiin, joita muissa kunnissa on käytetty lähipalveluiden turvaamisessa mm. yksityistämällä.

Pian sotepäätökset tehdäänkin jo sitten maakuntatasolla. Miten Tamperekeskeisellä Pirkanmaalla reuna-alueiden ääni saadaan kuuluville, on melkoinen haaste. Toivottavasti ei silti ylivoimainen.