06.07.2023 Suoritatko elämää?

Lenkille lähtiessä huomaan laittavani urheilukellon päälle, jotta kävellyt kilometrit eivät mene hukkaan. Lenkin mittaan seuraan kilometrejä ja välillä jopa keskinopeutta. Havahduin kerran ajatukseen, että en edes nauti lenkistä, kun ajatukset ovat vain suorituksessa. Keskittyminen ei ole kauniissa kesäisessä säässä tai vihertävässä luonnossa vaan kuljetussa matkassa ja poltetuissa kaloreissa.

Tuntuu, että jos en ole kellottanut lenkkiä, en ole sitä edes tehnyt. Veren, hien ja kyynelien vuodattaminen on mennyt täysin hukkaan, jos siitä ei jää minkäänlaista merkintää. Vaikka asia ei ole näin. Ensinnäkin lenkkini erittäin harvoin vaativat verta tai kyyneliä, hien sentään saatan joskus saada pintaan. Toiseksi suoritus ei ole mennyt hukkaan vaikka siitä ei olisikaan minkäänlaista jälkeä. Ei kartalle piirtynyttä kuvaa reitistä tai kulutettujen kaloreiden määrää näytöllä.

Itse liikun vain oman hyvän olon takia enkä niinkään sen, että kuluttaisin esimerkiksi mahdollisimman paljon kaloreita. Silti olen kehitellyt tarpeen kontrolloida, että kuljen tietyn kilometrimäärän tai kulutan tietyn kalorimäärän. Mutta miksi teen niin, siihen en osaa sanoa vastausta. Suorittaminen on tämän ajan trendi. Ei pelkästään lenkeistä vaan myös monista muista arkisista asioista tehdään suoriutumista. Siinä huomaamattaan unohtaa nauttia kuljetusta matkasta, kun tärkeämpää on lopputulos ja saavutukset.

 
Matkalla kuitenkin saattaa tapahtua yllättäviä ja ikimuistoisia asioita, joihin ei edes suorittamisen keskellä ehdi kiinnittää huomiota. Olisikin tärkeää muistaa pysähtyä, nauttia ja ihastella. Loppupeleissä kuljetut kilometrit ovat toissijainen asia ja usein ikimuistoisimmat hetket syntyvät matkalla kohti määränpäätä.