27.04.2023 Maamerkistä sylkykupiksi

On turha kysyä, mitä liikkui viime viikonloppuna niiden henkilöiden päänupeissa, jotka tunkeutuivat sisään Vartiolaan ja tekivät rakennuksessa ilkivaltaa. Kemialliset aineet aivonesteissä todennäköisesti kulkivat, mutta muuten liikenne reseptorien välissä oli lamaantunut.

Vartiolasta on syystä tai toisesta tullut erikoinen sylkykuppi. Rakennusta voi käydä mielinmäärin vandalisoimassa ilman pelkoa kiinnijäämisestä. Ikkunaruutuja voi rikkoa, seiniä tuhria, polttoöljyä pölliä, tunkeutua sisään, varastaa vaikka häitä varten varattuja juomia ja tehdä ilkivaltaa. Tässäkö on historiallisesti arvokkaan ja liki 90-vuotiaan rakennusvanhuksen kohtalo? Ja näinkö yhteisömme hiljaisuudella hyväksyy typeryydet? Pojat ovat poikia, sanoi velisurmaaja. Niinkö se menee?

Vaikka Vartiola on rapistuva monumentti, jonka ylläpitoon ei nykyisellä omistajalla ole varoja, voisi rakennusta arvostaa jättämällä sen edes rauhaan.  Koska Vartiola seisoo hieman syrjässä, mutta näkyvillä, harva tulee sitä lähemmin tarkastelemaan. Kun paikalla käy ja vanhaa suojeluskuntataloa tarkemmin katsoo, tulee väkisinkin suru puseroon. Vanhusparka.