Suomalainen kansalaisyhteiskunta on huolissaan Gazan tilanteesta ja Ukrainan sodasta. Elokapinaa vaivaa maailmantuska ympäristöstä. Kuka nousisi barrikadeille tai aloittaisi päättäjille suunnatun some-kampanjan maamme vanhusten puolesta?
Useasti kuulee monen ikääntyvän sanovan joko tosissaan tai leikillään: ”Ei paranisi vanheta.” Näin meille jokaiselle kuitenkin vääjäämättä käy elimistömme kellon tikittäessä.
Suomalaisen vanhustenhuollon nykytila pakottaa jo keski-ikäisetkin pohtimaan omaa tulevaisuuttaan seniorina. Kuka meidät hoitaa, missä hoitaa ja miten hoitaa? Hoitaako kukaan?
Mikä moisia laittaa pohtimaan? Pelkästään viime aikaiset viestit vaikkapa vain kotikuntamme tilanteesta. Esperin hoivayksikössä olisi hoitopaikkoja, mutta niille ei ohjata, vaan Pirha osoittaa palveluasumispaikan jostain kauempaa omasta yksiköstään.
Kuntouttava päivätoiminta Punkalaitumella loppuu nykymuodossaan. Jatkossa sitä on ”naamakkain” tarjolla Sastamalassa tai Urjalassa.
Moni syyttävä sormi osoittaa Pirhan viranhaltijoiden suuntaan, joku sormi taas osoittaa Pirhan päättäjiin. Yhtä hyvin syyttävä sormi voisi osoittaa valtion ja hallituksen suuntaan. ”Syyllisetkin” lähinnä syyttelevät tilanteesta toinen toisiaan, etenkin poliitikot.
Suomalainen kansalaisyhteiskunta on huolissaan Gazan tilanteesta ja Ukrainan sodasta. Elokapinaa vaivaa maailmantuska ympäristöstä. Kuka nousisi barrikadeille tai aloittaisi päättäjille suunnatun some-kampanjan maamme vanhusten puolesta?
» Takaisin arkistoon