Suomi on lapsiperheiden osalta polarisoitunut. Kasvu- ja kehyskunnissa tuskaillaan, miten päivähoito- ja opetuspaikat riittävät, syrjäseuduilla hyvillekään palveluille ei tahdo löytyä käyttäjiä. Vuosia käynnissä ollutta kehitystä on vaikea kääntää.
Tämän viikon lehdessä on ainakin 36 syytä hymyillä. Nimittäin viime vuonna syntyneiden vauvojen kuvia katsellessa tulee väkisinkin hyvälle tuulelle. Mieleen nousee ajatus, jossa jokaiselle heistä toivoisi kaikkea hyvää elämänmatkalle.
Useaan kertaan on todettu, että fasiliteetit lapsiperheille ovat Punkalaitumella kunnossa. Päiväkoti on uudehko ja varhaiskasvatus ilmaista. Meiltä löytyy kaksi sopivan kokoista ja sopivasti hieman erilaista koulua. Uudehko on myös yhteiskoulun ja lukion rakennus. Meillä tarjotaan laadukasta hoitoa, kasvatusta ja opetusta.
Kuten monessa pienessä kunnassa, meilläkin on pulaa palveluiden käyttäjistä. Viime vuonna vauvoja syntyi yhdeksän, tänä vuonna todennäköisesti muutama enemmän.
Suomi on lapsiperheiden osalta polarisoitunut. Kasvu- ja kehyskunnissa tuskaillaan, miten päivähoito- ja opetuspaikat riittävät, syrjäseuduilla hyvillekään palveluille ei tahdo löytyä käyttäjiä. Vuosia käynnissä ollutta kehitystä on vaikea kääntää. Omaa vippaskonstiaan koittaa esimerkiksi Säkylän kunta, joka tällä viikolla kertoi mittavista kannustimista niin lapsiperheille, lukiolaisille kuin korkeakouluopiskelijoille (SK 25.2.).
Totuus on kuitenkin, että ihmiset äänestävät jaloillaan. He asettuvat asumaan työnsä tai opintojensa lähistölle. Etätöitä tai -opintoja kaikki eivät voi tehdä.
Paremman tilanteen perään voimme tietysti haikailla, mutta se ei johda mihinkään. Tärkeämpää on, että huolehdimme mahdollisimman hyvin jatkossakin lapsiperheille tarjottavista palveluista niin kunnassa kuin kolmannella sektorilla.
» Takaisin arkistoon