Vanhoista kouluajoista puhuttiin kahdessakin tapahtumassa.
Itse kukin palaa tämän tästä kouluaikaan. Toisilla alakouluaikaiset ystävyyssuhteet kestävät läpi elämän, toiset moikkaavat puolituttua ihmistä kesätorilla miettien, että ”kukahan tuokin oli, tutunnäköinen, ehkä olimme samalla luokalla”.
Kouluaika lohkaisee ihmisen elämästä aika siivun. Sinä aikana ehtii sattua ja tapahtua niin hyviä kuin kuin huonojakin asioita. Toisille kuoluaika on mieluista muisteltavaa, toiset katsovat eteenpäin, eivätkä vanhoja muistele.
Kerttulan koululaiset palaavat mielellään kouluaikaan. Siitä on osoituksena jo kolmas koulutapaaminen. Tapaamisista on laitettu jotakin myös ylös, kirjattu muistiin tuleville sukupolville. Se on hyvä asia.
Ensimmäisten punkalaitumelaisten koulumuistojen kantajat ovat jo edesmenneitä, aloittihan Sarkkilan kansakoulu toimintansa jo 1800-luvun loppupuolella.
FT Hannu Syväoja on tutkinut tarkoin Sarkkilan kansakoulun vaiheet ja kirjoittanut ne yksiin kansiin. Kirja on merkittävä paitsi paikallishistorian tallentamisen kannalta myös jokaisen Sarkkilan kansakoulussa pulpetin penkkiä kuluttaneen koululaisen näkökulmasta. Tuttuja kasvoja on kuvissa, tuttuja nimiä vilahtelee tekstissä.
Vanhan ajan opettajat olivat persoonia, jotka olivat yhteiskunnallisesti aktiivisia ja toimivat oppilailleen esikuvina. Syväoja sanookin, että kansakouluilla on ollut merkittävä osa maan myöhempään huikeaan kehitykseen.
» Takaisin arkistoon