Turkin ilmoitus Nato-jäsenyysneuvotteluiden jäädyttämisestä herätti suomalaiset päättäjät aivan ihmeelliseen ajatukseen: Menemmekö Natoon ilman Ruotsia, jos sellainen tilanne eteen tulee? Kovin erikoiselta tuntuu, mikäli tällaista skenaariota ei ole aiemmin otettu huomioon, koska se voi olla täyttä totta vielä kuluvan vuoden aikana.
Käännetäänpäs tilanne toisinpäin. Mikäli Turkki olisi hakemassa Nato-jäsenyyttä ja päätös olisi enää kiinni Suomesta ja Ruotsista. Turkissa joku vähä-älyinen saisi tuolloin päähänsä lähteä polttamaan Raamattua suurlähetystöjemme eteen Ankarassa. Miltä moinen meistä tuntuisi?
Tuskin sentään ryntäisimme kirkonmenojen jälkeen kaduille polttamaan Turkin lippuja, mutta varmasti purisimme hammasta ja olisimme tuohtuneita. Varmasti kokemuksella olisi vaikutusta siihen, kuinka myötä- tai vastasukaan jäsenyysasiaan suhtautuisimme.
Ruotsissa äärioikeistolaisen aktivistin tempaus polttaa Koraani aiheutti Turkissa reaktion, josta harva yllättyi. Jäsenyysneuvottelut pistettiin jäihin. Vähäinenkin taipumus salaliittoteorioiden kannattamiseen synnyttää ajatuksen, että Koraanin polttamisella haettiin juuri jotain tällaista. Oliko kyseessä suorastaan tilaustyö?
Samaan aikaa medioita seuratessa tuntuu, että Suomessa vasta Turkin ilmoituksen jälkeen herättiin aivan ihmeelliseen ajatukseen: Menemmekö Natoon ilman Ruotsia, jos sellainen tilanne eteen tulee? Kovin erikoiselta tuntuu, mikäli tällaista skenaariota ei ole aiemmin otettu huomioon, koska se voi olla täyttä totta vielä kuluvan vuoden aikana.
Silloin lusikoitavana olisi jälleen uusi soppa. Jos Nato-hakemus olikin meillä melko yksimielinen, syntyisi Suomi-neidon ja Svea-mamman käsikynkän jatkumisesta melkoinen keskustelu. Siihenkin on varauduttava, sillä suuri kysymys voi kuulua: yksin vai ei lainkaan?
» Takaisin arkistoon