Presidentinvaaleihin on aikaa tasan neljä kuukautta. Silti vaalikuume ei tunnun vaivaavan sen paremmin ehdokkaita kuin kansaakaan.
Tasan neljän kuukauden päästä ollaan tilanteessa, jossa valitsemme Suomelle uuden tasavallan presidentin. Ennakkoon on tulkittu, että vaalit ovat kahden kauppa. Joko Pekka Haavisto tai Alexander Stubb on maamme seuraava päämies.
Minkäänlaista hurmosta vaaleihin liittyen ei ole tällä hetkellä nähtävissä, eikä yhdenkään ehdokkaan kohdalla voida puhua ilmiöstä, kuten aiemmin on tapahtunut. Vaalikuume ei tunnu vaivaavan sen paremmin ehdokkaita kuin kansalaisiakaan.
Suomessa presidentti-instituutio on toki arvostettu, mutta kovin suurella sykkeellä päivänpolitiikan kärkinimet eivät ole virkaan hinkumassa. Keskustan ehdokas kaivettiin esiin Suomen Pankista, demarien ehdoton ykkösnimi lähti Tony Blairin leipiin, kokoomus valitsi ehdokkaakseen viime aikoina vähemän esillä olleen eurokansalaisen. Vihreät, vasemmistoliitto ja perussuomalaiset löysivät ehdokkaansa sentään päivänpolitiikasta ja puolueidensa ykkösnimistä.
Nykyisen presidentin Sauli Niinistön jälkimmäinen virkakausi osoitti, että maailmassa voi tapahtua edelleenkin melkein mitä vain, ja että presidenttiä tarvitaan paitsi arvojohtajana myös ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtajana. Ei ole siis aivan yhdentekevää, kuka virkaa hoitaa.
Presidentiltä vaaditaan kanttia ja karismaa, joka puree myös kotimaan ulkopuolella. Vaativa tehtävä on kansallakin. Se joutuu päättämään, kuka ehdokkaista kriteerit täyttää.
» Takaisin arkistoon