Länsipään koulun entiset oppilaat kokoontuivat kahdeksatta kertaa taapaamaan toisiaan viime lauantaina.
– Ensimmäinen kokoontuminen järjestettiin vuonna 2018, ja siitä lähtien on nähty joka kesä. Koronan aikaan yksi vuosi jäi toki väliin. Paikalla näyttää olevan vähän vanhempaa porukkaa, silmäilee saapujia kahvila-ravintola Mogulin edessä kaikki kokoontumiset järjestänyt Kari Lehtiö.
Kokoontumisten ohjelmassa on joka kerta ollut vapaamuotoista yhdessäoloa, kouluaikojen muistelua ja tietenkin ruokailu.
Sirpa Välimaa, omaa sukua Takku, osallistuu tapahtumaan nyt ensimmäistä kertaa. – Päätin lähteä mukaan, kun olen nähnyt aikaisemmista kerroista kivoja kuvia. Mukava nähdä ihan paikan päällä ketä tällä kertaa on mukana.
Sirpa aloitti koulun Länsipäässä vuonna 1968 ja kävi siellä viisi luokkaa. Sitten hän jatkoi yhteiskouluun. Ensimmäisellä ja toisella luokalla häntä Länsipäässä opetti Kerttu Jalarvo. – Nevalaisen Anna-Maija ja Juhani olivat opettajina silloin myös ja Ukkosen Mattikin.
Anna-Maija Nevalainen on tapaamisessa mukana tälläkin kertaa. Välimaan Sirpan kysymykseen, että montako sukupolvea länsipääläisiä Anna-Maija on ehtinyt opettanut, tulee varma vastaus: kolme. – Ja ajatella, ensimmäiset oppilaani ovat nyt jo 85-vuotiaita!
– Se oli hyvä koulupiiri, pieni yhteisö, jossa kaikki tunsivat toisensa. Johtokunnassa oli aina lasten vanhempia ja koululla saatiin paljon aikaiseksi, muistelee Anna-Maija.
1950- ja 1960-lukujen elämänmenoa kuvaa Anna-Maijan muistelu johtokunnan kokouksista. Silloin tupakointi oli arkipäivää, ja niinpä hänen puolisonsa Juhani tarjoili kohteliaana miehenä omaa tupakkamerkkiään, vihreää Norttia, koko johtokunnalle. – Siellä ne sitten tupruttelivat ja päättivät koulun asioista kamarissa, joka oli täynnä savua. Tupakkaa polttivat myös ne johtokunnan jäsenet, jotka eivät olleet lainkaan tupakkamiehiä.
Koulukuva 1940-luvulta
Pirkko Tasasella on mukanaan vanha koulukuva. Se on hänen ensimmäisen luokan koulukuva vuodelta 1948. – Santala oli tuolloin opettajana ja jäi sitten eläkkeelle, Hautala tuli hänen jälkeensä töihin. Tasanen muistaa myös opettajat Kiviniemen sekä Kaija Innilän. – Santalan aikana oli rivokielisiä poikia, joiden kielet opettaja Santala pesi mäntysuovalla toisella koulun kahdesta kaivosta. Hautala puolestaan oli juuri kihlautunut ja hänen kihlasormuksensa putosi kerran urheilukentälle. Sitä haettiin sieltä todenteolla, mutta ei sormusta hienosta hiekasta koskaan löydetty. Voisihan se vieläkin vaikka tulla sieltä esiin.
Pirkko Tasanen sai koulun päästötodistuksen myös Länsipäästä, sillä hän kävi siellä jatkokoulun.
– Jatkokoulua pidettiin iltaisin. Kerran jäin toisen tytön kanssa vähän pitkäksi aikaa koululle tuntien jälkeen, tanssasimme, pidimme lystiä ja olimme äänekkäitäkin. Yhtäkkiä ovi avautui, ja Juhani Nevalainen kurkisti sisään ja kysyi hienovaraisesti, että ”olisiko tyttöjen aika lähteä kotiin?” No, me lähdimme, ja pelkäsimme kauheasti, että saamme jonkun rangaistuksen, mutta ei siitä mitään seurannut, Tasanen muistelee.
» Takaisin arkistoon