Martti Heikkilän ja Jukka Saarisen musiikkiin ja sanoituksiin pääsi syventymään syyskuussa pintaa syvemmältä.
Maanantaina 14.9. kaksikko piti kirjastossa illan, jonka aikana he kertoivat laulujen tekemisestä. Saman viikon lauantaina heidän tuotantoaan pääsi kuuntelemaan Mäenpään työväentalossa järjestetyssä konsertissa. Se oli järjestyksessä kahdeksas Martti Heikkilän Mäenpäässä pitämistä konserteista.
”Jottain uutta, jottain vanhaa” -konsertissa esiintyivät myös vammalalainen Marppa Murtagh ja illolainen Helena Lehtimäki. He olivat päätyneet lavalle Mäenpäähän esitettyään Martin ja tämän sisaren Hanna Ekolan ”Villihevosia”-kappaleen, ja video esityksestä oli päätynyt Martille. Niinpä Martti ehdotti naisille keikkaa Mäenpäähän.
Konsertti alkoi Martti Heikkilän esittämillä lauluilla ”Kuusi ja kataja” sekä ”Punkapirtti”.
Marppa Murtagh ja Helena Lehtimäki esittivät ikivihreitä iskelmiä sekä nuorempia kappaleita, muun muassa ”Villihevosia”, johon Helena on tehnyt oman sovituksensa, Saara Suvannon ”Lähellä sydäntäni”, ”Kellä kulta, sillä onni”, ”Lauantai”, ”Pojat” sekä ”Maailma on niin kaunis”. Ohjelmiston uusin laulu oli Murtaghin omaa tuotantoa ja hänen noin vuoden verran työstämänsä ”Kauan, kauan sitten”.
Konsertissa kuultiin kaikki Jukka Saarisen ja Martti Heikkilän yhdessä tekemät laulut.
Heidän yhteistyönsä alkoi tänä vuonna kevättalvella.
Ensimmäisenä syntyi laulu ”Menisipä kaikki nyt näinkin vaan”. Sen miehet tekivät Huittisten kirjastossa pidettyyn tilaisuuteen, ja laulun taustatarinan juuret palautuvat Lauttakylä-lehteen.
Miesten sävellyksiä ja sanoituksia olivat myös kappaleet ”Kuin leijat iltatuulessa”, ”Paas muuttaen Punkalaitumelle” ja ”Taikayöntie”.
Konsertin viimeisenä kuultiin nimikkokappale ”Jottain uutta, jottain vanhaa” vei kuulijat nostalgisesti vuosikymmenten taakse marsittaen muistoista esiin niin Särkän, Kankareen, Pärnistön Alman ja Nikolain, kuin kirkon, hautausmaan, arkkutehtaan, Vartiolan ja työväentalonkin. Laulu ja sen tekijät saivat huikeat aplodit ja kiitokseksi niistä runsas yleisö sai kuulla laulun uudelleen.
Kirjastossa sanoitusten saloihin
Osa konsertin kuulijoista oli jo alkuviikolla Heikkilän ja Saarisen kirjastossa pitämässä tilaisuudessa, jossa he kertoivat kuplettihengessä yleisölle laulujen tekemisestä ja pohtivat, että onko hittien tekemiseen olemassa salaista kaavaa.
Kaksikko on tehnyt viisi Punkalaidun-laulua. Pari niistä syntyi niin, että Martti teki kertosäkeen sanoineen sekä sävelen, jonka Jukka sanoitti. Toisiin Jukka teki ensin sanat ja Martti sävelsi. Taisipa yksi syntyä niin, että molemmat muokkasivat sanoja ennen kuin niistä tuli lauluposkille sopivat.
Heikkilä ja Saarinen sanovat, että jokaisen laulun takana on tarina ja sitten vasta tulee laulu. Kaikki tarinan säikeet eivät siirry lauluun.
Kummallakin lauluntekijällä on oma paikkansa ja tapansa, missä sanat syntyvät helpoiten.
Martilla paikka on lakkasuolla Uudellamaalla, Jukalla kolmenkilometrin peltometsälenkillä Vampulassa.
Vaan saattavatpa sanoitukset nousta mieleen yllättävissä paikoissakin, kuten Jukalla vaimoa hammaslääkäristä odotellessa autossa. Ja koskapa paperia eikä kynää toimittajalta silläkään kertaa löytynyt, kirjoitti Saarinen laulun idean lyijykynän pätkällä puupalikkaan.
Niin, se hittien tekemisen salainen kaava. Pelkkä sanoittamisen taito ei riitä lainkaan, mukana pitää kuulemma olla myös tunnetta, tuuria ja taikaa.
» Takaisin arkistoon