Missä valta piileksii, kysyy pitkän poliittisen uran tehnyt Martti Mölsä lauantaina julkaistujen muistelmiensa sivuilla. Julkistustilaisuus järjestettiin kahvila Myötätuulessa ja paikalla oli muun muassa pitkäaikainen ystävä ja puoluetoveri Timo Soini, joka pääsi tuoreeltaan kommentoimaan Mölsän tekstiä.
– Kaikennäköisiä juhlia olemme perheessä viettäneet, mutta tämä on ensimmäinen tätä lajia, totesi kutsuvieraat tervetulleiksi toivottanut Oili Mölsä.
Hän vitsaili, että perhe on saanut muistelmakirjassa tilaa sivun verran. – Uskon kuitenkin, ettei se kerro Martin elämän tärkeysjärjestyksestä.
Kirjoittaja itse totesi halunneensa jättää jälkipolville muisteltavaa. Hän harmitteli sitä, ettei aikanaan tullut kyselleensä tarpeeksi omien vanhempiensa muisteluita näiden lapsuudesta ja sotavuosista. – Tämä oli suurin motiivi sille, miksi kirjan kirjoitin.
Mölsä käy muistelmissaan läpi omaa poliittista uraansa, työtään rakennusmestarina ja kertoo harrastuksistaan. Merkittävän osuuden saavat myös oman suvun menneisyys ja lapsuus- sekä nuoruusvuosien muistot.
– Eihän tämä paksu kirja ole. Kalle Päätalo, joka oli myös rakennusmestari, olisi todennäköisesti mahduttanut tälle sivumäärälle vain viikon elämästään, Mölsä vitsaili.
Martti Mölsä valittiin eduskuntaan vuosina 2011 ja 2015. Jälkimmäisen kauden jälkeen hän ei enää asettunut ehdolle. – Tämä on hyvä käsikirja eduskuntaan pyrkiville. Itse olin neljä kertaa ehdolla ja neljännellä kerralla onnistuin pääsemään läpi. Töitä pitää siis tehdä.
– Kuntavaaleissa olin ehdolla yhdeksän kertaa ja pääsin aina läpi. Valtuustossa vuosia kertyi 36, sitä ennen rakennuslautakunnassa neljä vuotta. 40 vuotta kuntapolitiikkaa riittää vallan hyvin, Martti Mölsä tuumi.
Julkaisutilaisuudessa nautittiin kahvit ja päästiin kuulemaan myös Martin tyttärenpojan Kasper Heikkilän sellon soittoa.
Kapeasta leivästä jytkyyn
Perussuomalaisten entinen puheenjohtaja ja Mölsän pitkäaikainen puoluetoveri ja ystävä Timo Soini näki julkaistun kirjan ensimmäistä kertaa Myötätuulessa. Parinkymmenen minuutin kuluttua hän oli valmis kertomaan oman mielipiteensä.
– Me ollaan Martin kanssa tunnettu melkein 40 vuotta. Martti oli piirin puheenjohtaja ”kapean leivän aikaan”. Silloin Kankaanpäässä piirikokouksessa oli paikalla kuusi ihmistä: Martti, Anssi Joutsenlahti, minä ja kolme virallista edustajaa. Melko pieni oli se alkuseurakunta, aposteleitakin sentään oli 12, Soini naurahti.
– Ei meillä elämisen mahdollisuuksia silloin ollut, mutta me uskoimme ja meitä oli hyvä porukka. Myöhemmin tuli sitten tapeltuakin, mutta Martin kanssa emme koskaan. Oli hieno päivä, kun jytky tuli ja yksi jytkyttelijä oli Martti. Monesti ajateltiin, että Punkalaidun on rajapitäjä, onko mahdollisuuksia nousta eduskuntaan? Mutta Martti pääsi läpi kerran ja vielä toisenkin kerran.
Soini muisteli myös kahdeksan vuoden yhteistä taivalta eduskunnassa nostaen esiin Mölsän aktiivisesti edistämän jätevesiasetuksen muutoksen. – Kansa tunsi sen paskalain nimellä. Meillä olikin tunnuslause: Paskalaki on paska laki.
– Martti ja ministeri Kimmo Tiilikaisen erityisavustaja Jyrki Peisa muotoilivat uuden lain, joka hyväksyttiin. Tämä on hyvä esimerkki, että kun tuntee asian ja pääsee oikeaan asemaan, muutoksia saadaan aikaan. Eduskunnassa se tarkoittaa, että on oltava hallituksessa. Oppositiossa voi puhua ihmisten ja enkelten kielillä, mutta hallitus päättää, Soini kuvaili.
Soini kiitteli paitsi Martti Mölsää, myös Punkalaidunta. – Ootte te sitkeitä. Olen syntyessäni ollut karkkulainen, sen jälkeen kesäkarkkulainen, -vammalalainen ja -sastamalalainen. Punkalaidun on ollut itsenäinen koko tämän ajan ja voi olla hyvin kauan jatkossakin. Kyse ei ole kunnan koosta, vaan ideasta.
Toimituksen arvio kirjasta julkaistaan ensi viikon lehdessä.
» Takaisin arkistoon