Kylvötyöt ovat hiljalleen käynnistyneet Punkalaitumella. Lämpiminä keväinä pelloille on päästy jo huhtikuun puolella, mutta tänä vuonna peltojen muokkausta alettiin hiljalleen tehdä viime viikon loppupuolella.
– Viime vuosina kylvöjen alkuajankohta on vaihdellut paljonkin. Tämän kevään ensimmäiset kylvöt teimme 4.5. eli ollaan aika lähellä sellaista normaalia alkuajankohtaa, sanovat Artturi ja Eino Ala-Viikari, jotka kylvivät maanantaina iltapäivällä Matty-kauraa tilan pelloille Palojoella. Samaan aikaan Matti Ala-Viikari oli äestämässä lisää kylvöpohjaa tilan pelloilla Kostilassa.
Kaksikon mukaan vapun seudun lämmin sää lämmitti myös peltoja. – Maa on tarpeeksi lämmintä ja lämpenee nopeasti, kun sitä vähän muokkaa. Pelto näyttää myös kuivuvan äkkiä, vaikka maassa on kyllä kosteutta riittävästi.
Kauran lisäksi Ala-Viikarin pelloille ehdittiin jo viikonlopun aikana kylvää suunniteltu kevätvehnä. Tarkoituksena on kylvää myös rapsia ja ohraa. Uutena kasvilajina kylvettiin alkuviikosta 13 hehtaarin ala sokerijuurikasta.
– Sokerijuurikkaan kylvö perustuu kannattavuuteen, mikäli sato vähääkään onnistuu. Viljelijällä on sopimushinta, joten sadosta saatava hinta on etukäteen tiedossa, kertoo Artturi Ala-Viikari.
Eino puolestaan toteaa, että on ollut tilan kylvötöissä mukana 1960-luvun alkupuolelta, eikä muista kertaakaan aiemmin sokerijuurikasta kylvetyn tilan maille. – Tietoa sokerijuurikkaan viljelystä ei löydy varhaisemmiltakaan ajoilta eli siinä mielessä tehdään nyt historiaa, hän naurahtaa.
– Sokerijuurikas vaatii kovan lannoituksen ja mahdollisimman pitkän kasvukauden. Sato korjataan vasta syys-lokakuun taitteen tienoilla. Alkuvaiheessa kasvusto on myös herkkä hyönteistuhoille, Artturi kertoo.
Kuten kaikki maanviljelijät, myös Artturi ja Eino Ala-Viikari toivovat suotuisaa kasvukautta. – Sopivasti ja tasaisesti vettä taivaalta ja lämpöä, niin sato onnistuu. Sään ääri-ilmiöitä, etenkään rankkasateita, ei kaivattaisi lainkaan.
Peltojen kasvukunto ja riskien hajautus
Artturi Ala-Viikari valmistui huhtikuussa agrologiksi Mustialasta. Piakkoin 22-vuotias nuori mies uskoo vahvasti kotimaisen maataloustuotannon tulevaisuuteen. – Kyllä minä uskon, että suomalaisten on jatkossakin pakko syödä, hän naurahtaa.
Agrologiopintoja hän pitää hyödyllisinä monelta kantilta. – Todella paljon on tietysti itsestä kiinni, miten opiskeluaikansa käyttää ja tietoa ottaa vastaan. Tarjolla on kuitenkin melkoinen pläjäys teoriatietoa.
– Opintojen aikana muodostuu myös hyvät verkostot, se on ilman muuta koulutuksen sivussa tuleva hyvä puoli.
Saamansa teoriaopin ja käytännön kokemuksen perusteella Artturi hahmottelee joitain perusteita sille, miten maataloustuotanto kotitilalla pysyy kannattavana myös jatkossa. – Peltojen kasvukunnosta täytyy pitää huolta ja riskejä hajauttaa. Myös tuotantopanosten sopivia osto- ja oman tilan tuotteiden myyntihintoja pitää osata haistella.
Maatalouden laajasta byrokratiasta on puhuttu pitkään. Tänä keväänä moni viljelijä sai Ruokavirastolta tehtäväksi lähettää kännykkään ladattavalla Vipu-sovelluksella kuvat tietyistä peltolohkoistaan, jotta voidaan varmistaa niiden olevan tuki-ilmoitusten mukaisessa kunnossa.
– Kolmelta lohkolta meidänkin piti kuva käydä ottamassa ja lähettää Vipun kautta. Kävin ottamassa kuvat ja aioin lähettää ne eteenpäin vasta kotona. Se ei onnistunutkaan, kun sovellus näki GPS:n kautta, että olen väärässä paikassa. Kuva piti lähettää lohkolla ollessaan, Arttu Ala-Viikari kuvailee viljelijöiden ajantasaista kontrollointia.
» Takaisin arkistoon