Sarkkilan koulu osana suomalaista koulutusjärjestelmää

Syväojan mukaan sanonta ”kirkko on koulun äiti”, pitää Suomessa paikkansa, koska ensimmäiset koulut, kiertokoulut, olivat vahvasti kytköksissä kirkkoon. Kansanopetus alkoi, koska ihmisten lukutaitoa haluttiin lisätä, jotta he voisivat omakohtaisesti hankkia oppia Raamatusta.

– Maailman muuttuessa huomattiin, että ihmiset tarvitsivat kirkon koulutusta laajempaa opetusta. Syntyi kirjava liuta yksityisten harrastajien, tehtaiden ja kartanoiden ym. perustamia kouluja. Virisi myös ajatus kaikille lapsille tarkoitetusta kansakoulusta, jossa uskonto kuuluisi vain yhtenä osana opetusohjelmaan, Syväoja totesi.

Punkalaitumella toimi kiertokoulu 1860-luvun lopulla, mutta nopeasti alettiin perustaa myös ”seisova koulu”, kansakoulu. Tämä tapahtui kuntakokouksessa 9. elokuuta 1868. – Merkittävää oli, että Punkalaitumen syrjäiseen pitäjään perustettava oppilaitos oli ensimmäinen maaseudulle perustettu kansakoulu Turun ja Porin läänissä ja että aloite lähti kansan keskuudesta. Kansakoulullaan Punkalaidun pääsi edelle naapureitaan, Tyrvään, Huittisten ja Loimaan suurpitäjiä. Sivistystahtoa osoitti sekin, että kansakoulu perustettiin suurista katovuosista huolimatta.

Punkalaitumen kansakoulu aloitti toimintansa Sarkkilan Penttilästä vuokratuissa huoneissa 18.1.1869 ja ensimmäiseksi opettajaksi valittiin Fredrik Auvinen. Hän oli tullut paikkakunnalle kiertokoulun opettajaksi ja siirtyi sujuvasti kansakouluun. Auvinen toimi myös kuntakokouksen esimiehenä.

Kun Punkalaitumenjoen rantatörmälle Pourun maalle kohosi Sarkkilan kansakoulu vuonna 1875, palasi Auvinen opettajaksi kotiseudulleen Savoon ja uudeksi opettajaksi valittiin Jaakko Eklund (v:sta 1880 Lehtiö). Hän teki opettajan pitkän uran ja jäi eläkkeelle vuonna 1918.

Jaakko Lehtiö oli monessa mukana Punkalaitumella. Hänestä tuli pitäjän ensimmäisenä postimestari ajaksi 1884–1924  ja ensimmäinen kunnankirjaston hoitaja. Kuntakokouksen varaesimiehenä sekä esimiehenä hän oli 1878–82. Lehtiö oli mukana perustamassa maamiesseuraa vuonna 1893, puhelinyhtiötä v. 1897 sekä säästöpankkia v. 1899 ja oli näiden hallituksissa. – Samanaikaisesti hän oli aktiivinen ympäristönsä havainnoitsija ja teräväkielinen opastaja, joka lehtikirjoituksissaan käsitteli yhteiskunnan päivänpolttavia kysymyksiä.  Elämänkumppaninkin Kristiina Amalia Grönlundin (1858–1930) hän löysi Punkalaitumelta, Syväoja kertoi.

Opettajia

Oppilasmäärien kasvaessa tuli tarve saada Sarkkilan kouluun toinen opettaja, jonka tuli olla nainen. Sellaiseksi valittiin vuonna 1912 Olga Suoma Heinonen.

Jaakko Lehtiön jäätyä eläkkeelle vuonna 1918 hänen seuraajakseen valittiin Taavi Hiltunen. Hiltunen siirtyi Sarkkilaan Länsipään kansakoulusta, jonne hänet oli valittu vuonna 1908. Taavi Hiltunen toimi Sarkkilan koulun opettajana vuoteen 1948 asti ja oli isänmaallinen sekä aktiivinen kuntalainen.

– Hiltunen osallistui luontaisella intomielisyydellään paikkakunnan rientoihin. Hän toimi aktiivisesti monissa yhdistyksissä sekä kunnan, seurakunnan ja yritysten hallintoelimissä, Syväoja kuvali.

Hiltunen oli Punkalaitumen Sanomain vastaavavana toimittajana vuosina 1911-32 ja toimittajana senkin jälkeen. Vuonna 1918 hän toimi paikallisen suojeluskunnan tutkintaosastossa ja myöhemmin Lapuan liikkeen aktivistina. – Yleensä korrektisti käyttäytyvänä opettajana hän oli hyvä esikuva, kunnioitettu ja pelättykin, sillä oppituntitilanteissa hänen kiivastumiseen taipuva luonteenlaatunsa pääsi toisinaan esiin, kuvaili Syväoja.

Opettaja Anni Manner puolestaan johti innolla koulun harrastus- ja kulttuuritoimintaa.

Sarkkilan koulu yhteyteen Mäenpäähän rakennettiin alakoulu, jonka ensimmäiseksi opettajaksi valittiin Edla Vaani.

Taavi Hiltusen jälkeen opettajaksi valittu Kullervo Vanhanen toimi virassaan 24 vuotta yllättävään kuolemaansa asti vuonna 1971. – Vanhanen oli aktiivinen yhteisönsä jäsen, hän mm. toimi jonkin aikaa VPK:n palopäällikkönä ja järjesti palopojille koulutuksia. Hän oli myös suosittu johtajaopettaja, jossa hänen persoonallisuutensa ja johtamistaitonsa tekivät hänestä arvostetun hahmon. Tämän vahvisti myös koululla vieraillut kansakouluntarkastajakin.

Syväojan mukaan vuosina 1939–72 Sarkkilan koulun opettajina toimivat seuraavat henkilöt: 
Alakoulu: Rauni Kantele, Alina Hätönen, Maiju Heikkonen,  Aino Uotila, Kerttu Kuitti, Helmi-Reetta Hännikäinen, Liisa Lappalainen, Raija Harmaala, Lempi Hosia, Liisa Kohijoki, Leila Helariutta ja Helvi Nissilä.

Yläkoulu: Jenni Urjanheimo, Jenny Einiö, Lyydia Kärkkäinen, Oili Aalto ja Maija-Liisa Vaskunlahti, joka Kullervo Vanhasen kuoltua hoiti koulun johtajana johtokunnan kanssa Sarkkilan maineikkaan kansakoulun lopettamisen. Opetusohjelmaan tullutta englannin kieltä opettivat Pirkko Kauko, Hanna-Liisa Hakuni sekä Arto Solalinna.

Kansakoulu kasvatti ja opetti

Hannu Syväojan mukaan kansakoulun kasvatuksessa kiinnitettiin huomio hyvinä pidettyihin arvoihin. – Tärkein oli uskonnollisuus ja siihen liittyvät ”huoneentauluarvot”, joiden merkitys väheni uusien tullessa tilalle. Näistä mainittakoon kansainväliseen yhteistyöhön ja ihmisoikeuksiin liittyvä arvot.

– Kasvatukseen kuului myös erillisiä aihealueita. Sellainen oli esimerkiksi raittiuskasvatus. Vanhimmat ikäluokat muistanevat, kuinka Anni Mannerin johdolla laulettiin pontevasti: ”Väkijuomain murra valta.”  Sotavuosien ohjelmassa oli viikoittainen  maanpuolustustunti, ainakin pojille. Poliittisista syistä tämän luontoinen kasvatus loppui syksyllä 1944.

Sodan jälkeen opetuksessa tehtiin muutoksia. – Muutoksen konkreettisena esimerkkinä oli oppikirjojen ”korjaus”. Oppikirjojen hengen tarkistaminen olisi vienyt aikaa ja aiheut­tanut pitkäksi aikaa pulan oppikirjoista. Korjattavaa löytyi tietenkin historian ja maantieteen oppikirjoista ynnä luku­kirjoista. Paperipulan vuoksi kirjoja ei hävitetty, vaan opettajien tuli liimata paperia poistettavien kohtien päälle. En tiedä, missä määrin opettajat tottelivat. Isänmaallisuuskasvatuksen asemesta ryhdyttiin toteuttamaan kansalaiskasvatusta. 

– Lajissaan Sarkkilan kansakoulu oli Suomen ensimmäisiä ja lopettaessaan viimeisiä. Sen perustaminen vanhoilliseen pitäjään oli aikanaan yllättävä teko. Ei ihme, että julkinen keskustelu ylisti pitäjän sivistysmyönteisyyttä.

Oman luonteensa Sarkkilan kansakouluun luo Syväojan mukaan sen yli satavuotisella ajanjaksolla, että lukuun ottamatta Fredrik Auvisen kuusivuotista ja Maija-Liisa Vaskunlahden parivuotista johtajuutta, koulu toimi kolmen opettajan johtajuudessa 96 vuoden ajan.

– Kansakoululaitoksella on ollut piilevä mutta merkittävä osuutensa maan myöhemmin puhjenneeseen huikeaan menestykseen. Silti kansakoulu sai toimia rauhassa ilman Pisa-jännitystä, eikä sitä piiskattu parantamaan maan kilpailukykyä, jota nykyisin ajatellaan eskarista alkaen. Silti se piti tavoitteenaan tehdä kasvatista toimeen tuleva, sivistynyt ja hyvä ihminen. Tähän suuntaan edettiin sitkeästi läpi vaikeiden aikojen - katovuosien, pulakausien ja kolmen sodan.

– Sarkkilan kansakoulun lopettaminen sadankahden toimintavuoden jälkeen juuri peruskoulu-uudistuksen toimenpanon kynnyksellä oli tavallaan symbolinen tapahtuma. Kansakoulu oli luonut lujan pohjan uudelle. Tehtävänsä täyttäneenä sen oli aika mennä, totesi Hannu Syväoja.