Punkalaitumelainen Helmi Siuko palveli kahdeksan kuukauden ajan eteläisessä Libanonissa YK:n UNIFIL-joukkoihin kuuluvassa suomalais-ranskalaisessa pataljoonassa.
Libanonissa palvelee tällä hetkellä noin 165 suomalaista rauhanturvaajaa osana YK:n UNIFIL-operaatiota. Suomalainen kriisinhallintajoukko (SKJL) toimii osana ranskalaista komentajan reservipataljoonaa (FCR). Joukkojen tehtävänä on tukea Libanonin asevoimia, valvoa niin sanottua ”sinistä linjaa” ja antaa humanitaarista apua alueen väestölle. Operaatioalue sijaitsee eteläisessä Libanonissa. Sitä rajaa etelässä Israelin ja Libanonin raja ja pohjoisessa Litani-joki.
Helmi Siukon kahdeksan kuukauden palvelusaikana Israel ja USA iskivät niin sanotussa 12 päivän sodassa Iranin ydinohjelmaan ja kuluvan vuoden helmikuun lopulla alkoivat laajemmat sotatoimet Irania ja sen libanonissa toimivaa liittolaista, Hizbollahia vastaan. Samaan aikaan Iran ja Hizbollah ovat vastanneet iskuihin.
– Kyllä sotatoimet näkyivät valvonta-alueellamme. Iskuja tehtiin aika paljon Libanoniin eli kyllä me niitä näimme, kertoo Helmi Siuko.
Hän kuitenkin sanoo iskuista ja vastaiskuista tulleen lähes arkipäiväisiä. – Siellä se oli niin sitä arkea, ettei niitä juurikaan tullut mietittyä. Meillä oli myös tosi hyvä ja tiivis porukka. Se toi turvallisuuden tunnetta, koska tiesi jokaisen osaavan hommansa.
– Pataljoonamme operoi koko vastuualueella. Suoritimme esimerkiksi partiointia ja valvontaa käytännössä kaikkialla alueella. Koska operaatio on monikansallinen, olimme paljon tekemisissä useiden muiden kansallisuuksien kanssa. Oma joukkueemme esimerkiksi vietti kaksi päivää ghanalaisten tukikohdassa tutustuen heidän toimintatapoihinsa ja kalustoonsa, Helmi kertoo.
Koska kyse oli suomalais-ranskalaisesta joukosta, oli pataljoonan tukikohdassa tietysti runsaasti ranskalaisia joukkoja. – Ranskalaisten kanssa tehtiin paljon yhteistyötä niin operaatioissa kuin vapaa-ajalla. Järjestimme yhdessä tukikohdassa paljon erilaisia urheilukisoja ja -tapahtumia. Päällimmäisenä näistä mieleen jäivät crossfit-kisat ja kamppailulajitapahtuma Fight night.
Helmi Siuko toimi suomalaisessa jääkärijoukkueessa ryhmänjohtajana. Hänellä oli oma ryhmä johdettavana. – Sen lisäksi toimin johtajana tai varajohtajana partioissa.
Tukikohdassa oma sauna
Suomalaiset kriisinhallintajoukot asuvat operaation aikana tukikohdassa, joka on Helmin mukaan varsin hyvin varusteltu. – Tukikohdassa on yhteinen ruokala, josta sai ilmaisen ruuan kolme kertaa päivässä. Ruoan laatu vaihteli paljon riippuen päivästä. Tukikohdassa on myös muutamia paikallistyöntekijöiden pyörittämiä ravintoloita, joissa voi omakustanteisesti käydä syömässä. Paikallisten ravintoloille tuli reissun aikana aika paljon käyttöä.
– Treenimahdollisuudet tukikohdassa on hyvät. Suomalaisilla on oma kuntosali ja sen lisäksi voi käydä ranskalaisten crossfit-salilla, sisäsalilla ja dojolla. Asvalttikentällä heiteltiin korista ja pelattiin futista. Tukikohdan reunoilla kiertää kilometrin mittainen lenkki.
Koska kyse on suomalaisista, pitää ulkomailla tietysti olla oma sauna. – Sauna oli kovassa käytössä, vaikka kesälläkin oli liki 40 astetta lämmintä.
Majoitus vaati Helmin mukaan kuitenkin hieman totuttelua. – Majoitus tapahtui ”körmyissä” ja niissä asui aina 3–4 henkilöä. Omaa tilaa ei juurikaan ole mutta kaikkeen tottui. Oma kaappi ja verho rajasi jokaiselle pienen loosin, missä sitten nukutaan.
– Luonto Etelä-Libanonissa on todella kaunista ja tosi vuoristoista. Korkeuseroja on paljon ja ne ovat suuria. Alueella asuu useiden eri uskontojen edustajia ja uskontokunta vaikutti paljon siihen, miten paikalliset suhtautuivat meihin.
Helmi Siuko ei kadu sitä, että hakeutui kriisinhallintatehtäviin. – Se oli tosi hieno kokemus, oppia tuli paljon ja uusia ystäviä. Reissun myötä osaa myös arvostaa elämää täällä Suomessa nyt ihan eri tavalla. Varmasti tulevaisuudessa lähden uudelleen, jos vain tarjoutuu siihen mahdollisuus.
» Takaisin arkistoon